Universaali totuushan on nimittäin, että parhainta parhautta on se, kun lapsi vihdoin taintuu päikkäreille tai yöunille. Mutta jos sitä ei lasketa, niin tokaparhainta on kyllä toverit. Ei voi rahalla hankkia sellaista mielenhyvyyttä, jonka saa reippaasta juoruilusta ja reilusta maailmanparantamisesta hyvän toverin kaa.

Oon aina ollut saletisti sitä mieltä, että hyvä tee kuuluu myös olennaisena osana tähän tokaparhauteen. Mutta eilen kävi ilmi, että kivalla säällä kärtsäilykin toimii vallan mainiosti. Etenkin kun se edesauttaa lapsen taintumusta. Mutta luultavasti myös siksi, että kaverikärtsäily on helpompaa kuin ihan vaan yksilösuoritus, koska a) etenemistä tapahtuu, vaikka lapsen nostaisi syliin kesken kävelyn ja b) koska a, kotiin päästään varsin suurella todennäköisyydellä ennen kuin seuraava nälänhätä iskee.

Yleisparhautta on kyllä sitten se, että lapsi ei sairastunut viime viikon malliin, kunhan kröhii vähän ja aivastelee välillä. Mustikkasosekin maistuu edelleen ja kulkee sujuvasti Pulun läpi, joten tässä tönössä on saatu nukkuakin sillain perusriittävästi. Äiti on vähän väsynyt, muttei kulje päin ovenkarmeja, eikä edes unohda pyykkejä koneeseen.

Päivän suurin kriisi toistaiseksi on ollut se, kun lattiakaivo alkoi puskemaan vettä väärään suuntaan aamusuihkun aikana. Mutta lurautin sinne klorinit pohjaksi (siis kaivoon ja lattialle) ja putkenavaaja lähtee seuraksi illalla. Oisin tietysti kalastanut kaivosta kaiken ällöroinan samoin tein, mutta. En tiedä, oliko kahdeksankymmenluvulla (-80) tapana yleisestikin muurata lattiakaivonrengas silikonilla (tai vastaavalla) kiinni lattiaan, mutta ainakin tää meidän yksilö on niin tiukassa, ettei lähtenyt taltalla vääntämällä. Onneksi sen muovi alkaa olla niin haperoa, että sen saa kyllä hajalle ilman suurempaa yrittämistä. Mutta jos hankkis siihen sopivankokoisen uuden renkaan ennen hajoitusta, niin jälkihallinta olisi helpompaa.

Kattokaa ny, en mä ihan hirveen väsynyt voi olla, kun pystyn suunnittelemaan kaikkea ja kaikkea. Lisää teetä ja seuraava toveri kehiin, niin selvinnen hereillä iltaan asti. Laitoin jo muistutuksen huomisaamuksi neuvolasta, joten seuraavan kerran tarvii hätäillä mistään noin aamukymmeneltä. Luultavasti siitä, että mihin mä eilen mun puhelimen hukkasin, mutta se on sit sen ajan murhe se.