Kysykää vaikka karhuilta. Aloitimme eilen unikoulurumban, vaikkei mies saanut flunssaltaan aikaiseksi edes kuukkeloida mitään kidutuskoulutusmenetelmiä. Piti ottaa ihan omakeksimät (hätäpäissään keksityt, huom) metodit käyttöön. Ekana yönä Pulun taaperounikoulu sisälsi siis seuraavaa: pakkovalvottaminen ja näpeltämislakko, sekä positiivisina keinoina normaalia runsaampi iltasylittely sekä unilaulu. Näistä jälkimmäinen on kyllä aika kidutusta sekin, mutta Pulu on jo siihen tottunut.

Pakkovalvotus onnistui puolisen tuntia. Sitten lapsi kiipesi sänkyyn ja rojautti pään tyynyyn. Muutenkin meni niin veteläksi, etten saanut enää poistettua sängystä. Nukusteleva lapsi kun on yhtä venyvää ja painavaa sorttia kuin nukusteleva kissa. Pakkovalvotuksen aikana luettiin koirakirjaa, heiteltiin palloa ja nosteltiin painavia tyynyjä, mm. Ei siis mitään riehumisleikkejä. Ja paljon sylittelyä.

Pulu on myös näpeltänyt eli nipistellyt meikäläistä tai isäänsä aina nukahtaessaan tähän saakka ihan ensi kuukausista saakka. Siihen menee hermo erityisesti keskiyön tuolla puolen, varsinkin kun Pulun nipistys on aika tiukka nykyään. Joten eilen ei näpelletty. Nallea ja sammakkoa (pehmo-) lykäjin hänelle vaan halittavaksi koko nukahtamisen ajan (kesti 15-30min). Olisi varmaan tullut selkeämpiäkin protesteja, jos ei olisi pakkovalvotettu alle. Nyt sain vaan yhden (1)  topakan valituskirjelmän (suullisesti). Näpellyksen sijaan vähän siliteltiin pojan tukkaa.

Pulu itse etsiskeli uutta näpellyskohdetta: oma poski (ei hyvä), oma käsi (ei hyvä), peiton kulma (vähän parempi), nallen korva (melko hyvä), sängyn pinna (melko hyvä). Ilmeisesti kuitenkin nukahti kesken projektin. Yölläkään ei annettu näpeltää, vaan yritetään lopettaa näpellysholismi tähän alt tykkänään. Puluhan nukkuu suht hyvin aamuöisin, jos vaan saa nipistellä jotain vanhempaa useamman tunnin ajan. Isi pystyy nukkumaan näpellyksen alla (mutta isi nyt pystyy nukkumaan ihan missä vaan), äiti ei.

Siinä nukutusvaiheessa kun silmät jo lupsahtelivat, mutta Pulu katseella varmisteli, että onhan se mutsi siinä väijymässä, lauleskelin ja hymisin vielä parit sairaat karhunpojat, että lapsi uskalsi heretä tarkistelemasta ja tipahtaa höyhensaarille. Tuttia Pulu kaipasi kahden pintaan ja vanhemman paikalle neljän pintaan (isänsä meni, jee!). Heräsin Pulun kanssa aamutoimiin kuudelta. Pitihän lapsi nyt jotenkin palkita siitä, että oli niin urhoollisesti nukkunut vaikka kuinka pitkään ja rauhallisesti. 

Valitettavasti historia osoittaa, että meidän unikoulut ovat aina alkaneet hyvin ja sitten joku fataalstrof iskee muutaman päivän päästä. Joko Pulu saa tarpeekseen tai joku sairastuu tai kuri lepsuu, kun ollaan saatu pari yötä nukuttua lähes hyvin. Mutta jos nyt tällä kerralla pysyttäisiin ruodussa. Omaa pysymistäni helpottaa se, että Pulu on jo monessa muussakin asiassa aika iso poika (eikä ole mennyt rikki muutenkaan) ja kertakaikkinen mitan täyttyminen. Apuvälineinä käytän valeriaanaa (saan itse nopeammin unen päästä kiinni herättyäni yöllä) ja korvatulppia, jotka torppaavat ne pikkuäännähdykset, joihin Pulu ei enää välttämättä itse herää.