Ei onneksi meillä, paitsi mitä nyt ensimmäinen graffiti on ilmestynyt seinään. Vieläpä Pulun huoneen siniseen seinään, jonka ei pitäisi muistuttaa paperia mitenkään.

Mutta toveri ilmoitti tänään jo toisesta keskenmenosta peräkkäin. Keskeytyneestä keskenmenosta, toisesta peräkkäin, puolen vuoden sisään. Jos joku uutinen on sellainen ikävällä tavalla takaraivossa jomottava, niin se on kyllä nyt tämä. Tällä kertaa eivät ehtineet ehtineet ensimmäiseen ultraan saakka sentään keskenmenoa havaitsemaan. Mutta silti, kylmää kyytiä. Elämä on epäreilua ja kuolema on väärin. Ja nuoria ihmisiä kasvatetaan kohtalon toimesta todella kovalla kädellä.

Nyt mietimme täällä päässä kuumeisesti, että miten voisi auttaa. Jotenkin tuntuu tekopyhältä yrittää myötätuntoista osallistumista, kun meillä ei onneksi toistaiseksi ole vastaavia kokemuksia. Toisekseen tulee ylipäänsä hiukan outo olo, kun itse samassa tilanteessa varmaan viimeiseksi haluaisin yhtään mitään sellaisilta tyypeiltä, joilla on just se, minkä juuri itse menetin. Laitan varmaan osanottotekstarin, jossa tarjotaan mitä vaan apua. 

Ja pyydän ensi viikolla kahville tai leikkikselle tai jotain. Että annetaan omaa rauhaa, mutta ei vedetä välttelyksi. 

Kyllä huomaa taas olla kiitollinen omasta onnestaan.