Viime päivinä synnytyksestä toipuminen on mielestäni nopeutunut.

Ekana, haavaan ei satu koko ajan, eikä särkylääkkeitä tule vedettyä kuin sallittu määrä. Eilen illalla ei tullut ikävä seuraavaa settiä ennen kuin 20 minuuttia ennen lääkeaikaa.

Viime yö oli eka ilman yövälipalaa. Heräsin aamulla nälkäpäänsärkyyn, että en nyt sitten tiedä kannattiko oikeesti, mutta jätin yöpalan välistä siksi, ettei ollut yöllä nälkä. Ekaa kertaa kuukausiin.

Maharöllykän ympärys on pienentynyt parilla sentillä kotiintulon jälkeen. Tätä vauhtia jos edetään, niin mähän olen entisissä mitoissani jo ensi vuonna. Vatsalihakset ovat ruvenneet protestoimaan käytön puutetta ja kramppailevat holtittomasti. Jos erehdyn makoilemaan liian kauan samassa asennossa, mahassa alkaa näyttää samalta kuin vauvan potkiskellessa parhaimmillaan. Friikkiä.

Maitobaari on laajentanut toimitilojaan, ja vaatii uuden kannatinjärjestelmän piakkoin. Pääsen shoppaamaan kaverin kaa huomenna, kert en kyl lähde vaatekauppaan skidin kanssa kaksin. Rintamalla uhkasi eilen myös rintatulehdus, oikealle ilmestyi iso ja kipeä patti kainalon puolelle. Yritin hoitaa sen pois päiväjärjestyksestä imettämällä rinnan tyhjiin mahdollisimman monesta suunnasta (on kuulkaa eksoottistä imetellä vauva kainalon puolella) ja hautomalla silkkiliinalla läpi yön. Toimi osittain: patti on pienentynyt, eikä enää niin kipeä.

Turvotukset ovat melkein kaikki poistuneet vartalostani. Oikeassa jalassa on vielä vähän, mutta niin vähän, että kaksi numeroa liian isot kengät menevät jo jalkaan ihan heittämällä. Loppu on ihan vaan läskiä.

Ja meikäläisenkin sisäinen puhdistusjärjestelmä on enimmäkseen normalisoitunut. Jipii.

Varmaan jotain muutakin on, mutta lapsonen söi, kakki, ja nukahti. Mikä tarkoittaa sitä, että tässä on ainakin puoli tuntia aikaa suorittaa suihku ja pyykkitoimet. Soon moro.