Elämä on nykyään ristiriitojen suo ja vetelä.

Haluaisin tän kämpän kondikseen, koska laatikkoleikin leikkiminen alkaa oikeesti hermostuttaa. Oikeesti. Haluisin kuitenkin myös nukkua, jos ei nyt viime aikojen väsymystä kokonaan pois, niin riittävästi kuitenkin. Haluisin myös hoitaa vauvan mahdollisimman hyvin, kert se nyt vaan ansaitsee sen. Haluisin myös jotain omaa aikaa, koska oman ajan kilpistyminen päivittäiseen suihkuun ei oikein riitä hermojen kasaamiseen.

Lisäksi haluisin nauttia kesäilmasta ulkona vauvan kaa. Mutta joka kerta kun meen, tissit paukkuvat täyteen betonia. Selälle tekisi hyvää roikottaa tissejä kannattimissa, ja muutenkin se olisi esteettisempää, mutta joka kerta kun laitan liivit päälle, tissit paukkuvat täyteen betonia. Haluisin myös roikottaa vauvaa mahallaan viltin päällä lattialla, että sen niskat vahvistuisivat, mutta lattia pitäisi pestä ettei se kuole pölymyrkytykseen. Lisäksi haluisin jynssätä kylppärin kunnolla lattiasta kattoon, mutta keittiö on pakko priorisoida. 

Lisäksi haluisin löytää edes yhden pikkulusikan. Mutta löytäminen edellyttää ilmeisesti ihan todella monen muuttolaatikon sorttaamista. Ja jotta ne saisi sortattua, pitäisi olla puhtaita paikkoja, mihin tavarat lykätä. Jos puhdistaa, ei sorttaa, jos sorttaa, ei puhdista.

Jos vois vaan lennellä menemään kuin kottarainen ja välillä kakkia naapurin konepellille. Tänään on sentään odotettavissa iso satsi kierrätyskestiksiä, joten vaipoista ei tarvi seuraavaan puoleen vuoteen erityisemmin huolehtia. Oujee.