Jipii, luovan otsikoinnin riemujuhlaa. Mut minkäs teet, tää on nyt meidän elämää. Vietiin Pulu aamulla päiväkotiin, mies lähti käsien pesun jälkeen ja minä aamupalan. Pulu veti lautasellisen puuroa, sämpylän ja neljäsosan päärynää. Toki kotona syödystä puurosta olikin jo puolitoista (1,5) tuntia. Pikkukaveri on ihan hobitti.

Pulu oli niin innoissaan duploista, että ei ehtinyt sanomaan heippaa äiteelle. Niin ne lapset kasvaa. Haettaessa Pulu piti herätellä välipalalle, kun jätkä olisi jatkanut koisaamista aina vaan. Eihän se 2,5 tuntia oikein mihinkään riitä. Lounaalla oli kuulemma mennyt kaksi (2) lautasellista ja vähän hoitotädin lautaselta, johon Pulu oli päässyt käsiksi, kun hän oli noussut hakemaan Pululle vähän lisää maitoa. Näissä jengeissä kandee pitää ruuastaan kiinni.

Eikä oltu kuulemma itketty perään hetkeäkään. Eikä tullut känkkäränkkää kotonakaan. Tosin tähän saattoi ehkä vaikuttaa se, että lähdettiin heti leikkikselle kaksosten kanssa leikkimään. Iltaunille Pulu sammui ennen kasia (20.00).

Saapa nähdä kuinka pitkään tää päiväkoti-innostus jatkuu. Hoitotätien mukaan on nimittäin kahdensorttisia lapsia: toiset reagoivat päiväkodin aloittamiseen välittömästi, toiset parin kuukauden viiveellä (sanonko mihin voitte työntää sen viipeenne). Pulu on melko varmasti toista sorttia.

Huomenna isi ja Pulu menevät kahdestaan päiväkotiin ja minä haen lapsen vasta välipalan jälkeen. Soon sit eka aidonsorttinen ja kokonainen tarhapäivä.