Tämä on ehkä ollut taas ihan tarpeellinen psykologinen defenssi, mutta olen jotenkin tietoisesti vältellyt hankkimasta lapselle talvitamineita. Ja edes välikausipukua. Koska, junou, se ei ehkä tule tänä vuonna jos Esikko laittaa päänsä pensaaseen, laittaa sormet korviin ja menee laalaalaa?

Että meillä ollaan tähän asti menty äitiyspakkauksen villapuvulla ja viime kevään myssyillä. Vaunujen koppa on niin lämmin, että skidi on völjännyt ihan lämpimänä villapeiton alla. Ja sitäpaitsi, me ei olla sattuneesta syystä ihan kauheasti liikuttu alle +8 lämmöissä.

Tänä aamuna kuitenkin heräsin siihen, että keittiöstä kuului "AAAAuuuuuuuh!" Olin vähän, että hä? Mies tuli järkyttyneenä ilmoittamaan, että nollassa on. Siis pakkasta lähennellään. Äänimerkin pakottamana jouduin siis nykäisemään pääni pensaasta ja hankkiutumaan jälleen lastenvaatekirppikselle.

Josta löytyi 74 cm kevyttoppapuku, pari kypärämyssyä, pussillinen sukkia ja collegehousut. Ja käyttämätön äitiyspakkauksen villapuku 2 eurolla. En tajua miten joku jättää sen käyttämättä, kert rakastan tota meidän villapukua (sikäli kun vaatteita nyt voi rakastaa), mutta ehkä asiakas on kasvanut omastaan ohi ennen kuin tuli tarpeeseen. Mies vähän ihmetteli, että mitä me tehdään kahdella, mutta käytän niitä vaikka päällekäin, jos toppis on liian kuuma. Tai sisällä, jos ikkunoista vetää talvella. 

Mutta noin Pulun puolesta saa talvi tulla sit vaikka huomenna. Omat talvivaatteeni ovat toki vielä jossain tuntemattomassa pahvilaatikossa jossain muuton jäljiltä, enkä edes tiedä, mahtuuko entiset päälle. Äitiysvermeitä en ehkä haluaisi toista talvea pitää...