Pulu on sentään paranemaan päin, hädin tuskin kuulkaa yskitti häntä lainkaan tarhan jälkeen. No vähän virkayskää äidin seuraksi. On se niin hauska poika tuo meidän vesseli, ihan kotikoomikkoainesta. Mulla menee luonnollisesti heikommin. Mutta selvittiin sentään iltaan asti ihan hyvissä tunnelmissa.

Ja nyt on päästy eroon joka ikisestä pakastimen kotiruokapurkista, eikä kuiva-ainekaapissakaan hengaa kuin yksi kaupallinen pilttipurkki. Tämä ei siis suinkaan tarkoita, että lapselle on lakattu antamasta sapuskaa. Ei, vaan se tarkoittaa sitä, että ennen pitkää meikäläisen pitää taas laittaman jotain kotiruokaa. Siis ihan hellalla, voitteko kuvitella. Tähän päästäkseen pitänee käydä kaupassa. Mulla oli alkukesästä vielä aika selkeä peruskauppalista, jolla saatiin viikoksi sapuskaa, mutta enhän mä sitä enää muista. Nyt kun Pulu on päiväkodissa, oma päiväruokani muodostuu juustovoileivistä ja teestä. Ja koska mummi hoitaa viikonloppusafkailun mökillä, niin ei ole tullut juuri jääkaappia täyteltyä. Oeoeoe.

Mitä tästä opimme? Elä tipu (tsirp->pok) rutiineista. Tai säästä ainakin yksi (1) kauppalista jossain taskunpohjalla. Pyykkiä on sentään pesty siihen malliin, että kaikki taskut ovat putipuhtaita (paitsi Pulun housuntaskut välillä, jos olen unohtanut pudistaa niistä hiekan mäkeen). Pitäisköhän tässä nyt konsultoida mummia, että mitä toi skidi nykyään syö, vai laittaa vaan vanhasta muistista kana-jauheliha-kala-peruna-porkkana-tomaatti-kesäkurpitsa-bataatti-tumma makaroni (ei yhdessä annoksessa) ja toivoa parasta?

Pulu lähettää kaikille löysät kroohit. À demain!