No nyt on taas sukellettu uusin syvyyksiin. Kuvitelkaa. Helsinki 2011. Keittiö.

Avaan astianpesukoneen, jotta höyryt pääsevät vapauteen. Koska välittömässä tulevaisuudessa uhkaava mökillelähtö, siirryn makkariin ripustamaan pyykkiä vähän toimintaa tehostaakseni. Keittiön ovi unohtuu auki.

Seuraa korviahyytävä kutsuhuuto. Jälkikasvu on löytänyt tiensä keittiöön (kuinkas muutenkaan), kiivennyt tiskikoneen kannelle, ja valittaa surkeana. Jalat ovat punaiset. Jee.

Välittömänä selkäranakreaktiona päätän, että skidin jalat ovat palaneet, kiikutan lapsen kylppäriin, ja seisotan sen kylmävesisankoon. Viiden minuutin pakkoseisotuksen jälkeen tulen ajatelleeksi, että ehkä ne ei palaneet, vaan tulivat vaan punaisiksi kuumasta kannesta. Ja sitten seisotan häntä viisi minuuttia lisää, ihan varmuuden vuoksi. Onneksi pyykkikone on päällä ja pesupallon pyörimisestä koneessa jotain hupia. Eikä jalat vaikuta ottaneen vahinkoa.

Katsottiin me kaivureita kauppareissulla puolisen tuntia, että ei tää päivä ihan penkin ale mennyt. Terkut työmiessedille.