Kahdeksan kuukautta ollaan jo yksissä viihdytty lapsen kaa. Avioerolla ei ole tarvinnut uhkailla puolin eikä toisin, eikä lastakaan ole vielä tehnyt mieli laittaa huuto.netiin. Mies on varmaankin liian rauhallinen ja meikä turhan väsyksissä. Tosin joulun aikaan sain nukkua joko pitkät aamut tai pitkät päikyt, ja alkaa jotain aivotoimintaa esiintyä. Tosin vieläkin raksuttaa aika pitkään, jos joku vitsin murjaisee, eikä toimintaohjeiden selittämisestä tule mitään. Nopeampi tehdä itse kuin puhua siitä tekemisestä. Vaaka näytti ennen jouluruokia -0.8 kg ekan äitiysneuvolan painoon (eikä muuten mitään virnailuja tuosta kg:sta, täällä miinuspuolella saa mennä heti kiloissa).

Lapsi oli lääkärin lausunnon mukaan "normaali". Eli siis tavis. Paino 8270g, pituus 69,5 cm, ja silinteri 46,5 cm. Ihan kuulemma normaali tuo hatunympäryskin. Pinsettiote on löytynyt, pää kääntyy sekä korvakuulolta että silmänäöltä, seisoo tomerasti (ja mielellään, toim. hartiat ja ristiselkä huom.), istuu omin avuin, sivuheijasteet löytyvät (paitsi jos maan vetovoima yllättää oikein vauhdilla). Influenssarokote laitettiin, ei märinöitä tai muita sivuoireita. Lääkäri laittoi varmuudeksi vielä lähetteen lastenklinikalle refluksitutkimuksia varten, mutta sinne ei kuulemma tarvitse mennä, jos pulauttelu loppuu flunssan hellittäessä.

Tämän kuun aikana Pulu on ruvennut mobiiliksi. Taaksepäin. Mieluiten parketilla, mutta matollakin onnistuu. Tai sängyllä, erityisesti nukkuessa. Hän haluaisi myös mielellään kontata, mutta konttausasennosta ei niin vain mennäkään eteenpäin, koska käsien käydessä jalat eivät liiku. Ja sama päinvastoin. Se laittaa harmittamaan joka kerta. Niinpä lempparijumpaksi onkin muodostunut käsilläkävely. Pulu on alkanut kutiamaan. Kutittamisen lisäksi naurattaa ylipäänsä kaikki, jos on mitään aihetta naurulle.

Pulun lempileikki on nykyään palikkatornien kaatelu. Hän tykkää kovasti myös pöydän tai lattian lätkyttelystä, jengissä lätkyttely on kivointa. Ja kuvien lätkyttely. Tanssiminen on myös tosi hauskaa, samoin erilaiset matkimiseen perustuvat naamanvääntely- ja kielennäyttämisleikit. Kuvakirjat ovat palikoiden jälkeen kivoimpia leluja, mutta myös helistimet kelpaavat edelleen. Ja mainokset ovat ihan parhautta, vaikka niitä saakin lukea ainoastaan tutti suussa. 

Tutti kelpaa edelleen nukahtaessa, mutta muuten ei ole niin väliä. Paitsi leikkikaluna se on ihan kiva sekin. Pulun ensimmäinen vierastuskausi taisi mennä jo ohi, mutta lievää epäluuloisuutta uusia paikkoja ja kovia ääniä kohtaan esiintyy. Viime aikoina on kuitenkin niistelty ja aivasteltu niin tolkuttomasti, että yhtäkkisiä nuhaääniä Pulu ei enää pelästy. Tai pianoa. Tai rock-musiikkia.

7. Kehuskelen lapseni saavutuksilla suhteellisen maltillisesti.