Tänään Daily Mailia lukiessani (kyllä, luen ainoastaan klassikkoja, Suomen Kuivalehteä ja muita sivistysjulkaisuja) havaitsin, että kah, nytpä on uusi vuosi ja siis bilemeininki. Harkitsin heti suihkussa käyntiä, mutta siitä oli jotenkin liikaa vaivaa. Niinpä vedin yhden suklaakeksin. Mussutellessani tajusin, että hoks (!), mähän soitin eilen lempityttikselleni nimenomaan haistellakseni, että mitä me tehdään uutena vuonna ja missä. Siis sen kolme tuntia, joka mulla on illalla perheettömyyslomaa.

Mutta jotenkin tää tapahtumainketju tiivistää erittäin napakasti koko viime vuoden lapsen syntymän jälkeen. Lapsen syntymää ennen pääasiassa vitutti ja sattui, milloin väsytti, mutta en saanut nukuttua.

Lapsen syntymän jälkeen olin tosi kipeä, kesällä oli kuumaa ja aurinkoista, ja sittemmin olen oppinut tekemään kotitöitä edes ajattelematta niitä lainkaan. Lapsi on hieno, parisuhde on tallella, anoppi menossa mukana ja lattiat kiiltävät vain unelmissani on kuorrutettu rakennuspalikoilla ja pikkusukilla.

Kaiken kaikkiaan tämä on ollut elämäni onnellisin vuosi. Ei tosin alkujaan, tai jatkuvasti, mutta päivittäin useaan otteeseen. Onnellista uutta vuotta!

 11. Rikon kultaista sääntöä erittäin harvoin.