No niin, jokapuolivuotisen kellojensiirto-operaation kylkiäisiksi voitimme sitten vesirokon jälkitautina laryngiitin. Ettei nyt ihan kerralla menisi tämäkään virallinen rytminsekoitus.

Skidi heräsi toissayönä kyllä just melkein niihin aikoihin, kun kellot sai virallisesti siirtää. Siirtämisen sijaan tosin olimme saada sydärin (minä, isänsä). Lapsi alkoi vain yhtäkkiä aamukolmelta hoitaa tukehtumista. Sydärin sijaan saimme tupla-annoksen panadolia (lapsi), puoli tuntia pikkupakkasessa (lapsi, isänsä) ja paniikinomaista kuukkelointia villasukat jalassa (minä joka viilensin Pulun huoneen muutamalla asteella). Sit ei enää hetkeen nukuttanutkaan, aamulla toki nukutti pidempään. Ensimmäisen kerran elämässään Pulu koisasi (viralliseen) aamuysiin (joka oli oikeasti huijinkia, koska sisäinen kello näytti aamukasia, niin että epistä).

Mutta me ollaan kaikki edelleen hengissä. Viime yönä tää sama sujui jo rutiinilla. Toivottavasti ensi yö menee helpommalla, tai lapsen maksa poksahtaa panadolista. Kun se ei rauhoitu ennen kuin on saanut lääkkeensä. Siis se kävelee unisena lääkepullolle ja alkaa paukuttaa lusikkaa ja panadol-pulloa yhteen ja turhautumaan. Turhautuminen ei vasiten auta hengittelemään kevyemmin ja rauhallisemmin, mitä tarvitaan, jotta hengitys alkaa sujumaan taas.

Tai sit pitää keitellä joku korvaava siirappi, ja huijata lapsi tyytyväiseksi. Irtsarit ei taida ajaa samaa asiaa?