Jipii, täällä alkavat olla ryynit taas kohdillaan, eli äidillä ei ollenkaan ja lapsella colmaninvärisiä. Aamukakitkin pysyivät vaipassa. Ilmeisesti tähän temppuun tarvittiin froteemuovilakana, joka toivottavasti myöhemminkin pysyy ihan puhtoisena.

Kakkikivuuksista huolimatta lapsi löytyi aamulla lammikosta. Puklua oli pistellyt. Ja kätevästi tietysti juurikin muovifroteealustan ulkopuolelle eli enimmäkseen omaan tukkaan. Onneksi ei äidin tukkaan tällä kertaa.

Sitäpaitsi olen muutenkin ihan tuhottoman jouluissani, sillä perheen miesväki lähti juuri kävelylle rautakauppaan. Mikä tarkoittaa sitä, että saan syödä ylhäisessä yksinäisyydessäni kaikessa rauhassa. Ooh. Eikä siinä vielä kaikki, vaan siihen päälle ehdin vielä askarrellapaskarrella ihan omia käsityöharrastuksia kaikessa rauhassa. Tralalaa!

Ja eikun menoksi. Messevää sunnuntaita!