En sit laittanutkaan työkirjahyllyä uljaaseen kukoistukseen. Lähdimmekin spontaanille picnicille kaverilapsiperheen olohuoneeseen. Oli ihan älykivaa.

Vauvatkin olivat sosiaalisia keskenään ihan omalla vauvatyylillään. Tiedä sitten millainen leiskunta kenenkään rinnassa kävi, kun toisiaan tuijottelivat, paitsi ehkä Pululla närästyksen lieskat. Samaa lelua oltaisiin haluttu läiskytellä: Pulu ehti ensin ja Pikkusankaria otti sen niin raskaasti, että käännähti spontaanisti selälleen. Ja heti kun toinen alkoi itkemään, niin toinen komppasi parhaansa mukaan.

Olipa myös nerokasta päästä jututtamaan suunnilleen saman ikäisen lapsen vanhempia sekä vauvaelämästä että muustakin elämästä. Jotenkin omaa "vauva on ihana mut haluan päiviini jotain muutakin"-angstiani heti helpotti, kun huomasi etten ole mitenkään ainutlaatuinen tässä suhteessa. Jonkinlaista YYA-sopimusta kehiteltiin myös.

Jospa sitten huomenna noita työkirjoja hyllyyn vauvan kanssa. Jos siinä onnistun, niin aika voimauttava päivä siitä tulee. Ja jos ei homma lähde luistamaan, niin aina voidaan luistaa vähän kärtsäilemään. Voimauttavaa sekin.