Oisin valittanut tännekin, että mies on toista iltaa poissa jonnein pitkälle yöhön saakka ja meikäläinen huvittaa itkuista vauvaa. Ja että se on Epistä.

Mutta vauva ei ole toistaiseksi ollenkaan itkuinen vaan kauhean suloinen. Ja anoppi putkahti kyläilemään, kuunteli valitukseni sujuvasti ja myötätuntoisesti ja siinä välissä ehdittiin käväisemään uimarannalla käveleksimässä.

Oon saanut jopa syödä kaikessa rauhassa ja pyykit pestyä. Niin että mitäs tässä valittelemaan. Tulkaa kysymään uudelleen puoliltaöin, kun olen yrittänyt nukuttaa pientä mutta äänekästä unenvastustajaa parisen tuntia ja hampaat on kiristelty littanoiksi.

Mutta siihen asti mennään suht tyynesti.