Jos Joku (TM) kehtaisi nyt tulla sanoon jotain negatiivista tästä iänikuisesta valittamisesta, niin vetäisin lättyyn. Koska kylhän se on niin, että jos on ite lapsia hankkinut, niin ei pidä osastaan valittaman. Ja sitäpaitsi monilla menee vielä huonommin, ja jotkut ei saa lapsia vaikka kuinka haluaisi. 

Ekana vetäisin lättyyn psykologialla. Meinaan se on ihan tutkimustenkin mukaan niin, että valittaminen helpottaa ainakin hetkeksi. Sellaisista asioista, joita voi muuttaa, ei kannata valittaa pitkään, vaan hoitaa se muutos pois alta, ettei tartte enää valittaa. Esim. remppa, sotku, ja remppasotku. Sellaisista asioista, joita ei voi muuttaa, kannattaa valittaa, jotta saa harmistuksen purettua ja jaksaa taas eteenpäin samoilla oletusarvoilla. Esim. lapset, lastenhoito, äitiys. Pahimmassa jamassa on tyypit, jotka ei valita ikinä, koska psykologinen paine voi painaa vain tiettyyn pisteeseen asti, ennen kuin räjähtää. Toiseksi pahimmassa jamassa ovat tyypit, jotka valittavat aina kaikesta, mutta eivät tee mitään edes niille valituksenaiheille, joille voivat jotain tehdä.

Ja tokana vetäisin lättyyn logiikalla. Koska jos ei ole muuta valittamista kuin valittaa toisten valittamisesta, niin hankkikaa hei jotain elämää elämäänne. Ja hei, jotkut on mykkiä, miettikää sitä.

Ja kolmanneksi nää olennaisimmat: Kuuma! Lapsi vetäis maitoa siihen malliin, että ei kyl luomuna onnistu. Joten korviketta kehiin. Ja kakkiräjähdykset on sitten sen mukaisia. Nukumme kylmäkallepiirissä, eikä ulos ole taaskaan mitään asiaa. Onneksi ollaan vielä hyvällä meisingillä liikkeellä molemmat. Tai no vauvalla meisingit on erittäin hyvät ja meikä osaa liikkua, joten keskimäärin... Ja isukki laittaa rempaten, eli sielläkin suunnalla ollaan ehkä loppuviikosta valmiita.

Hätäkös tässä.