Elämän sujuvoittaminen sujuu jälleen vanhoin tempuin.

1. Hikinen t-paita.

Vauva on saatu nukkumaan omassa pinnasängyssään äidin kainalon sijaan. Ja ikää on häthätää kolme viikkoa. Temppuun vaadittiin 1) yksi hajonnut äidin niska (työntövoima) ja 2) yksi hikinen äidin t-paita (vetovoima). Vauva ei suostu nukkumaan pinnasängyssä edes taidokkaasti kapaloituna, mikäli sänkyyn ei ole jemmattu yhtä suht tuoretta hikistä t-paitaa.

Makunsa kullakin, ja mikä minä olen arvostelmaan. Tosin tämä on vain hämäyksen vuoksi vanha temppu, koska edellinen mallihan ei sinne häkkiin suostunut alta puolen vuoden edes hikisen t-paidan kanssa. Mutta eipä hän sitä nukkumistakaan juuri harrastellut...

2. Omin käsin onneen.

Tämän keikan ensimmäinen tiehyttukos ja/tai rintatulehdus päällänsä. Kyllähän tässä jo melkein kolme (3!) viikkoa sai rauhassa imettääkin. Ja syödä. Vauvalla oli jo oma lemppariasentonsa (istuessa, sylissä selällään fiilistelytahtiin suu puoliavoinna lupsutellen), mutta nyt on tässäkin puuhassa pidettävä kuria ja järjestystä. Eli siis korjataan retkotuksesta tiukkaan kylkipakettiin ja suu hampparille joka aterialla. Lisäksi yöllisiä suihkulypsykeikkoja. Kiva.

Onneksi ei tällä kertaa tarvitse keksiä tätäkään hommaa alusta uudelleen. Ja jos ei näillä konstein tokene, niin sitten on anti- ja probioottikierteelle taas tilausta.

3. Tutilla hiljaiseksi.

Pienemmän lapsen unirytmiä pystyy jo insenjiööräämään, koska tutti kelpaa. Huraa!

Aloitamme olennaisimmasta, joka on isoveljen nukkumaanmenoajan rauhoittaminen pienemmän vaatimuksilta. Koska se nyt vaan on niin, että jos isoveli ei nuku illalla, kukaan ei nuku seuraavana iltana. Ainakaan ellei isoveli ole vetäissyt triathlonia mainittua iltaa edeltävänä iltapäivänä, ja silloinkin unille rauhoittuminen olisi suoranainen ihme. Toisin sanoen, illalla klo 20.15, oli tilanne muuten mikä tahansa (paitsi röyhtäytyshetki): pikkuveli saa tutin suuhun, isi saa pikkuveljen syliin ja Pulu saa äidin kanssa illan juttutuokion ja nukahtamista edeltävän iltasadun.

Aamupalatuokiosta Pulun kanssa en luovu itsekkäämmistä syistä. Se on päivän ainoa ruokahetki, jolloin pikkuveli tuntuu olevan luotettavasti unten mailla ihan omin (ja hikisen paidan) avuin, ja minä pääsen syömään a) rauhassa ja b) hyvässä seurassa.

4. Mitä kuuluu, pikkuveli?

Oon tässä torpassa taas yksi niitä harvoja tyyppejä, joilla on kommunikaatiovaikeuksia alle puhumaikäisen lapsen kanssa. Kun se ei vastaile takaisin, sille jutteleminen vaatii huomattavaa totuttelua. Taas. Pululla ei onneksi näytä olevan mitään ongelmia tässä suhteessa, joten olen viimekertaista huomattavasti vakuuttuneempi siitä, että tää oppii vielä joskus tänkin taidon. Nyt ei edes ole esimerkin puutteesta kiinni.

5. Suklaa.

Ruokaympyrääni kuuluu tällä hetkellä kuivahtaneen, kylmän paahtoleivän lisäksi lämmennyt viili, suklaa, suklaakeksit, kaakao ja satunnainen banaani. Ja jos joskus yön pimeydessä oikein villiksi heittäydyn, ja etenkin uskon pääseväni hörsimään safkani kaikessa rauhassa, lautasellinen mysliä. 

Kokonaiskuva on kuitenkin terveempi kuin viime keikalla: Pulua varten ehtii jopa tehdä ruokaa, ja iskeä sen lautaselle. Jostain syystä vauvat vain haistavat tasan sen hetken, jolloin oikeaa, lämmintä ruokaa olisi eksymässä äidin lautaselle, ja keksivät viimeistään sillä hetkellä Jotain, Mitä (TM), jolloin eksyminen lakkaa ja jäähtyminen alkaa.

Mutta en valita. Eilen valitin, kun toispuoleispäänsärky äitiyi niin pahaksi, että silmissä vilkkui ja sormet puutuivat. Seuraavaksi puutui sitten suu ja kieli (aikuisten oikeesti), joten valittaminen jäi siihen. Mutta olihan tää kahden skidin kanssa elo helpompaa kuin yhden kaa. Niin kauan kuin mies oli isyyslomalla.

Eipä ole enää. Olen kuitenkin luottavainen, että kun tässä on kerran päästy nauttimaan oman sängyn rauhasta ja nauttimasta särkylääkkeitä suklaaterapiaa lukuunottamatta, niin kylhän tää nyt jotenkin lutviutuu tästä eteenpäinkin. Sanoi hän, muttei uskaltanut ajatellakaan kuinka monta synkkää ja pimeää kuukautta on edessä ennen vappuhuiskia ja foliopalloja... Tai oikeesti ei ehkä vaan pystynyt. Kaikkee kande niin etukäteen miettiä.