Ah, äitienpäivä! Aamupala sänkyyn, pannukakkua ja teetä, namnam. Lahjaksi sain vihkisormuksen suurennoksen, niin että sain sormuksen sormeeni ja pois ilman ylimääräisiä jännityksiä ja vääntelyitä ekaan kertaan puoleentoista vuoteen. Kyllä kelpaa pestä kakkipeppua nyt!

Lisäksi sain vähän hyvinvointituotteita ja hyvinvointia. Jälkimmäiseen liittyi laiturinnostatusmatka rannikkomaaseudulle sekä kala-ateria suoraan halsterin kautta ja naapurin verkoista. Pulu innostui vedestä ehkä ensimmäisen (1.) kerran elämässään. Ei tarvita kuin hiekkaranta alle ja kurikset päälle, niin eikö vesikin (H2O) muutu maailman mahtavimmaksi leikkikaluksi. Kyllä vaan muuttuu. Kaivoin no-tos-on -henkisesti pojalle pienen lätäkön, mutta eikö lapsi vaan intoutunut konttaamaan kolmen sentin (3 cm) syvyyteen. Kyllä intoutui. Mökillä sitten kaivettiin ylettömän onnellinen ja väsynyt, napaan asti märkä ja hiekkainen lapsi vaatekerroksistaan. Siinäpä sitä sitten kastuivat ja hiekoittuivat muutkin paikalliset, lähinnä naisihmiset. Pääasia kuitenkin, että hauskaa oli. Ja ensi mökkikerralle mukaan sitten vähintään kolme (3) settiä vaatteita per päivä (1).

Ja kotona sitten siirrettiin Pulu nukkumaan omaan huoneeseen! Hän heräsi aamukahden pintaan sen verran, että piti käydä hetken pitelemässä kädestä, mutta muuten meni tosi hyvin. Ja mäkin nukuin paremmin kuin hyvin, ekan kerran sataan puoleentoista (1,5) vuoteen (mutta se on kyllä tuntunut sadalta vuodelta).    

Meen nyt viettämään tätä äitienpäivää, kuuleman mukaan nää menee ohi ihan huomaamatta, ennen kuin joku kaunis päivä tässä ollaan ihan kalkkis ja perseestä ja sen jälkeen lapsi onkin jo menossa naimisiin. Onneksi mulla on tämä päiväkirja, voin sitten tähän vedoten muistuttaa itselleni, että joskus sitä sentään näki joskus.