Pikkukaverilla meni naama aika muikeaksi, kun kolmatta kertaa ruvettiin asentamaan ulkovaatteita päälle tänään. Siihen perään saatiin sitten aikamoiset ääni-, käsi- ja jalkamerkitkin.

Mutta kun piti käydä hankkimassa harja ja kihveli. Edelliset ovat olleet remppasiivouskäytössä niin kauan, että niistä kasvaa kaikkea, mitä pieni poika haluaisi syödä, mutta mikä ei voi olla hänelle mitenkään terveellistä. Tämä pakkohankinta tuli eteen, koska Pulu laittaa lattialla sellaista vauhtia eteenpäin, ettei perässä pysy. Ja käsi-silmä-suu-uteliaisuus -koordinaatio on siinä kehityksen vaiheessa, jossa kaikki pienimmätkin edellispäivän riisinrippuset, uuskuivat teenlehdet ja kivettyneet juustonpalat löytävät suuhun. Vastustuskyvylle olisi varmaan parasta antaa lapsen nautiskella vaan. Mutta en ilkiä. Yök. Tästä lähtien joka illan viimeinen toimi ennen hampaiden harjausta on keittiön lattian harjaus.

Ja sitten piti käväistä vähän iltapäiväauringossa juoruamassa naapurin rouvan kanssa. Ja ihastelemassa kaksosten tepastelua siinä samassa. Ja onhan se herranen aika lapsellekin parasta päästä nukkumaan päikkärit aurinkoisessa pikkupakkasessa. Että oikeastaan ihan pyytettömästi lapsen parhaaksi kaikki taas suoritettiin.

Ja lopuksi käytiin vielä testaamassa, sopiiko meidän perheelle työpäivän jälkeinen markettihelvetti paremmin kuin viikonloppuiltapäiväinen. Kävi ilmi, ettei sovi. Oltiin paitsi pahalla tuulella, myös ihan muissa maailmoissa. Joten sinne jäivät hyllyille ne sun nämä olennaiset ja puuttuvat elintarpeet. #%&&&!!!1! pysyivät kyllä hyvin messissä koko reissun ajan. Toisin sanoen, huomenna tiedossa lisää markettihenkistä päiväuniulkoilua. Ja siihen saakka pärjäilemme banaanilla ja myslillä. On se vaan onni, että meikäläinen on kaukaa viisas ja kestoilee. Koska se nyt vaan harmittaisi liikaa, jos vaipat olisivat unohtuneet ostaa. (Pyykinpesuaineen unohtaminen kun kaataa systeemin aikaisintaan seuraavana päivänä, eikä huomenna onneksi ole mikään tyhmäpyhä.)