Pululla meni kylpeminen aika nappiin noin viitisen kuukautta alkuvaikeuksien jälkeen. Paitsi nyt kuukauteen ei ole mennyt.

Tämä on sattumoisin myös aika lailla se aika, jolloin Pulua on yritetty istuttaa ammeessa uittamisen sijaan. Ammeessa on siis Pulun lisäksi n. viisi senttiä (5cm) 38 asteista (38C) vettä (H2O) ja vaihtelevasti kylpyankka tai ei ankkaa, pakasterasia tai ei pakasterasiaa ja tutti. Joka on siis pudonnut siinä vaiheessa kun Pulun jalat ovat sukeltaneet veden pinnan alle ja suu on vääntynyt auki täyteen paniikkikarjuntaan. Ei uskoisi, että kymmenkuisen (n. 10-11kk) kylvettämiseen tarvitsee kaksi puolialastonta aikuista, jotka hymyilevät korviin saakka ja puhuvat mukavia pehmeällä äänellä. Mutta kyllä vaan tarvitsee. Koska toinen pitelee riehukarjuvaa lasta ja toinen yrittää vähän pesaista jostain ja liruttaa vettä tukalle saakka pakasterasialla. Ja huuhtelee välissä tuttia ja lykkää sitä pikkusuuhun.

Muutaman minuutin sitä rallia jaksetaan, mutta sit menee hermo. Loput Pulusta pestään seisoen, ts. Pulu päästetään nousemaan seisomaan. Se ei toki vähennä kylpykokemuksen volyymia, mutta onpahan mahdollista pestä pojan tukka ja leuan alus. Jos pesee nopsaan. Ja sit äkkiä poika pyyhkeeseen ja kuivaksi. Pyyhkeen sisällä Pulu kokee olevansa niin turvassa, että kykenee syömään tuttia. Ja kosteusvoitelu on Pulusta jopa hauskaa.

Missäköhän vaiheessa tuo ipana ymmärtää, että ei me sitä hukuttaa yritetä? Vähän puhdistaa vaan. Ja tätä riemua tarjolla tässä torpassa pari kertaa viikossa. Yritämme lohduttautua sillä, että teini-iässä viimeistään päästään täysin päinvastaiseen tilanteeseen, ja Pulu käytännössä asuu kylppärissä kaiken sen ajan jota hän ei nuku, syö tai ole jossain muualla, missä.