Flunssaviikon aikana pulu on oppinut kaikenlaista. Ihan vaan mallioppimalla.

Esimerkiksi rakentamaan kolmen kupin tai rakennuspalikan torneja. Näitä tehtailtiin monta, monta, monta tuntia päivässä kun olimme lukittautuneita kuumeisina sisätiloihin. Koska olin paskamutsi, enkä jaksanut mitään muuta kuin lojua lattialla ja laittaa palikkaa toisen päälle.

Ja niistämään nenän. Pulu ottaa nenäliinan, rypistää sen nyrkkiinsä, ja alkaa hienoa sillä naamaansa. Ja tukkaansa. Sama nenäliina käy myös pöytä- ja lattiarätistä sekä pölyliinasta. Välittömästi lakattuaan olemasta räkäliina tai hiusharja. Kätevää ja ekologista.

Pulu on jo neljä päivää (4 d) käynyt hiekkiksellä ja ulkoilemassa. Äiti puolestaan ei ole. Mutta pääsin jo tänään kuitenkin ylös sängystä käymättä ensin puolen tunnin (0,5 h) limaairrottavassa suihkussa hokien itsekseni, että "tää päivä on pian ohi, tää päivä on pian ohi, kohta pääsee nukkumaan, kohta pääsee nukkumaan". Että eiköhän tämä flunssa ole jo selätetty. No henkisesti jos ei fyysisesti.

Otan kuitenkin vielä viimeiset ilonrippeet irti tästä taudista ja meen siivoamaan vessan ja viemärit. Ei voi päästää näin hyvää tilaisuutta hukkaan. Mitä jos seuraava flunssa iskee vasta Pulun oltua päiväkodissa pari päivää (urbaani legenda ehdottelee, että ekan päiväkotivuoden aikana on voimassa 2/10 -sääntö: 2 päivää hoidossa, 10 päivää kotona sairastamassa), ja miehen heinänuhakin jää väliin tänä vuonna? Siinä jäisi kuulkaa viemärit putsaamatta moneksi kuukaudeksi. Ja mihis me sitten jouduttaisiin?