Pulu on vetänyt nyt kolme tuntia päikkäreitä. Jotka aloitettiin parin tunnin lenkillä. Jätkä nukahti muina miehinä vaunuun. Ja havahtui ihan minisesti kun kannoin vaunukoppaa rappukäytävässä.

Kaiken huippuna: lenkille lähdettiin 50 minuuttia lounaan jälkeen. Että tyyppi pitää oikein herätellä päikkäreiltä kesken unien. Mitä ne siihen Gavisconiin oikein lykkää, hä? Antasidia julkisesti ja salaisena ainesosana jotain Diapamia ja valerianaa.

Soittelin tänään miehen lastenlääkäritädille ja tunnustin aloittaneeni Gavisconin ihan omin päin. Oireet kerrottuani täti onnitteli hyvistä hoksottimista ja kertoi, että 1 ml ruokailun perään on just sopiva, max. 5 ml vuorokaudessa. Pari viikkoa saa käyttää, sen jälkeen voi jatkaa johanneksenleipäpuujauheella, jos alkaa taas samanlainen oireilu. Löytyy kuulemma apteekista sekin, sakeuttaa maidon mahassa, niin ettei se nouse yhtä liukkaasti.

Harmittelin siinä samalla, että miten ei aikaisemmin tajuttu ja että Puluun sattui vaikka kuin pitkään, niin tämä ihana täti sanoi vaan, että: "Ei kannata harmitella menneitä, vaan iloita siitä missä nyt mennään." Miten mun lähipiiri onkin täynnä tosi ihania ihmisiä!