Perjantaina hengailtiin meillä miehen kavereiden kaa ja Pulu hengasi megessä kuin elävä vauvamainos. Ja vielä nukahtikin päällepäätteeksi sekunnissa. Miehen kaverien vaimot ihastelivat siihen malliin, että niille kavereille näkyivät kohoavan pikkuiset hikikarpalot ohimoille. Teki mieli sanoa, että ei ne kaikki ole tällaisia, eikä tämäkään ihan joka päivä, saati sitten yö. Mutta jätin kuitenkin sanomatta.

Tässä viikonlopun aikana Pulu on yhtäkkiä oppinut jokeltelemaan ihan tavuja. Bä-bä-bä-bä ja vä-vä-vä-vä tulevat ihan selvästi, samoin hyä ja höy. Höy ilmeisesti jopa tarkoittaa jotain muutakin kuin huulten heiluttelua, koska Pulu katsoo juttuja ja sanoo "höy" ja katsoo lähintä aikuista. Yleisen mölinän joukosta on sitten havaittavissa ainakin kaikki muut vokaalit, t, k, m ja tärinätön r.

Lisäksi Pulu on ruvennut ilmaisemaan, että haluaa jotain. Aika usein se joku on litran maitopurkki, joka vilahtaa jääkaapista teemukille. Aika närkästyneet höyt pääsevät pikaisesti ilmoille, jos maitopurkki ei käy Pulun ihmeteltävänä ennen kuin katoaa jälleen jääkaappiin. Kitinän määrä on myös moninkertaistunut, lähinnä sellaisina kertakirskuntoina, kun jo ei mene niin kuin pitäisi. Aika usein ei mene. Ei oo kuulkaa helppoa olla lapsi.

Etenkään, kun ne hemmetin lelut eivät opi seurailemaan takaperoisryömivää Pulua. Höyt vaan niillekin.

18. Olen enimmäkseen mukava.