Tänään oli ns. haastavampi päivä. Aamulla herättyäni vietin puoli tuntia suihkussa kakien kellanvihreitä pötkylöitä yläilmateistäni. Ja siitä se harmistus sitten lähti. Kun mies tuli viideltä kotiin (toki olin soittanut vinkkipuhelun jo puolilta päivin), elämänlaatu parani sekä itselläni että lapsellani. Koska pääsimme toisistamme edes hetkeksi eroon.

Pulu kunnostautui tänään mm. kieltäytymällä juomasta mitään missään vaiheessa. Eikä toi ruokakaan mikään erityinen hitti ollut. Ja yrittämällä itsemurhaa kahdesti. Molemmilla kerroilla kyse oli ns. hiljaisen heräämisen seurannaisvaikutuksista. Yleensä Pulu ilmoittaa äänimerkillä, että hei, mä oon taas olemassa, viihdyttäkää (ja/tai syöttäkää, vaihtakaa vaipat, kävelyttäkää, leikittäkää jnejnejne)! Mutta tänään hän itseohjautui hipihiljaa pinnasängystään pudottelemaan tavaroita hoitopöydältä. Kuulkaa kuulostaa sellainen puolen litran kosteusvoidetonkan tipahtaminen lattialle aika lailla siltä kuin joku olisi justiinsa ottanut pää edellä pohjakosketuksen. Hermoheikkona mutsina ajattelin, että parisängyssä olisi turvallisempaa nukkua.

Väärin. Parisängystä nimittäin ylettää yöpöydälle, ja yöpöytä liikkuu kevyenä kalusteena kauemmas sängystä, jos reilusti tönäisee. Onneksi Pulu onnistui hälyttämään apua siinä pöydän ja sängyn välillä roikkuessaan tiputtamalla alas isin harjan ja äidin romaanin. Ja taas äiti sinkoaa paikalle. Seuraavaksi nukutan tuon pikkuakrobaatin olkkarin persialaismatolle (omaa sukua mikälie viskoosiplyysäri). Ja isi saa askarrella pinnasängyn numeroa alaspäin iltapuhteiksi.

Mutta hei, positiivinen ajattelu ja silleen. Eipä tarvi enää tehdä kotitöitä Pulun nukkuessa! Voin esim. ruveta lukemaan romaaneja ja vaikka virkkailemaan Pulun päikkäriajat. Ja ihan siis lapsen hyvinvointia silmällä pitäen. Ehtiihän ne kotityöt sittenkin kun mies on tullut kotiin. Esim. mies ehtii hoitaa ne. Siinä lapsenhoidon sivussa. Miten niin ei muka ehdi? Ehdinhän mäkin.

Lisäksi kiristi ruuvia tänään: lukemattomat ärsyttävät pikku jutut ja luetut uutiset. Paransin päivääni kuitenkin kävelyttämällä Pulua ulkona auringossa puolitoista tuntia ja keksimällä, miten kaikin tavoin voin parantaa elämääni. Miehen harmiksi avioero ei käynyt listalla päinkään. Sen sijaan työkuvioiden lisääminen ja rojun poistaminen olivat prioriteettilistalla varsin korkealla.

No heti lounaan jälkeen. Lounaaksi tänään kolmen komponentin lämmin salaatti: nürnbergiläisiä tomaatilla ja oliiviöljyllä. Viikon suola-annos taisi tulla siinä täyteen, mutta ihan riittävän hyvä meininki lounastelutrendin aloitukseksi.