Voi Pulua. Kyllä tekee kipeää tää hampaiden laitto. Eilen nukuteltiin täysväsynyttä vauvaa kolme tuntia, mutta kiristi vain ientä niin, ettei uni tullut silmään. Pikkukaveri louskutti ja järsi kaikkea, mikä vähänkään osui huitomaetäisyydelle, kunnes loppui puhti ja märinä yltyi huudoksi.

Me ollaan varmaan tosi pahoja pullamössöpehmoilijavanhempia, mutta ei pystytty katselemaan toisen kurjuutta sitten sen pidempään. Laitoin parasetamolisupon - puolen tunnin päästä Pulu lakkasi itkemästä ja kirmasi unten maille suurin piirtein samalla sekunnilla. Seuraavalla kerralla laitetaan sinnittelyn sijaan varmaan heti kun käy selväksi, ettei tilanne ole paranemassa. Entisajan teräsäidit varmaan häpeäisivät silmät päästään tätä meidän touhua. Onneksi ne on kuopattu ja mullattu jo ajat sitten, eivätkä näin ollen pääse hankaloittamaan meidän elämäämme. Vaikka kuinka tekisi mieli. Lällislää vaan sinne pilven laidalle, harmittaako ettei teillä ollut suppoja silloin aikanaan!

Loppuyön Pulu nukkuikin sitten varsin hyvin. Aamulla käytiin kärtsäilemässä kaksosten kanssa ja iltapäivällä toveri-ihminen tuli hengailemaan meidän kanssa. Äidin aktiviteettijaksaminen on ihan oikeasti täysin validi lapsen yöunien laatumittari.

Pulu on siitä vänkä vauva, että se tuntuu myyvän tätä vauvanhankintaideaa ihan pelkällä olemassaolollaan sellaisillekin ihmisille, jotka noin muuten ovat lähes täysin vauvaihmisvastaisia. Miettikää, mitkä rahat me voitaisiin tehdä törmäilemällä Pulun kaa vauvakuumeisten puolisoiden vauvakuumeettomiin puolisoihin esim. ruokakaupassa, jos onnistuttaisiin törmäämään ensin niihin vauvakuumeisiin tyyppeihin jossain sopivissa kokoontumisajoissa. Jos siis oltaisiin markkinointihenkisiä ihmisiä. Onneksi ei olla, ja tartutetaan vain tuttaviin ihan ilmaiseksi. Tosin meidän tuttavat taitavat olla suureksi osaksi ihan itseistarttuvia, kun tuttavapiiriin on tänä vuonna tehtailtu jo koululuokallinen skidistimiä...