Ollaan tänään Pulun kaa kaksin monta, monta, monta tuntia. Tai ainakin se tuntuu siltä, kun aurinkoa ei näy, mutta on silti muka päivä.

Niin, että tänään on menty sitten erinäisissä kuvissa ja tunnelmissa. Aamulla käytiin vauvajumpassa. Pulu oli ainoa konttaamistaitoinen lapsi. Ja hän ottikin siitä kaiken irti. Eli vei stabiilien vauvojen lelut. Ja yritti vielä useampaan otteeseen istua niiden päälle leikkimään niillä. Kyllä hävetti. Onneksi kanssaäideillä ei ole mitään vaikeuksia komennella Pulua tarvittaessa. Pulu otti nää komentelut hyvin lunkisti, siirtymällä seuraavan kanssamutsin vaivoiksi. Jee.

Siitä kun selvittiin hengissä (kaikki muksutkin), niin vedettiin vähän pottaharjoituksia, safkat ja päikkärit. Iltapäivällä käytiin lenkillä naapurimutsin kanssa, koska kaikkeni yritin, että ei olisi tarvinnut sateeseen lähtä. Mutta mikään ei toiminut. Laitoin jopa lapsen taiteilemaan mustikoilla. Mutta se meni ja söi ne oikein siististi, eikä suostunut lätkyttelemään paperia välissä.

Ihan siihen hetkeen saakka meni siististi, kunnes lautasella oli enää mustikkamehua. Ja siihenhän sitä oli hauska lätkäyttää molemmat kädet kyynärpäitä myöden, ennen kuin sen kaasi syliinsä. Jee.

Kun tultiin hermolenkiltä takaisin sisälle, nykäisin pojalta lämpimäisen pissivaipan ja ajattelin, että just pissi, turvallinen ilmakylvyn aika. Väärin.

Pulu nousi sänkyä vasten, ja pissi sänkyyn päin. Toiseen suuntaan tulikin sitten villi ja vapaa kakkoshätä. Onneksi isin strategisesti asettelemille pyjamahousuille, ettei tarvinnut alkaa lattiaa puunaamaan.

Pesun ja vaipanvaihdon jälkitunnelmissa sorruin sit mikrolasagneen, maitoespressoon ja suklaapatukkaan. Skidi on aktiivisesti hereillä vielä kolmisen (3) tuntia. Jee.