Piti jossain vaiheessa kirjoittaa neljännen viikon toipumisrapo, mutta se sitten jäi rintatiehyttukos- ja tulehdusmarinan alle. Muistaakseni suurin piirtein niillä main jälkivuoto loppui taas, haava lakkasi aktiivisesti aristamasta ja mahan ympärys tippui häthätää alle 90 cm:n. Särkylääkkeistä ei kuitenkaan päästy eroon tissivaivojen takia.

No tänään olen kuitenkin ollut ilman särkylääkkeitä. Tissitkään eivät aktiivisesti vaivaa, vaikka kävelin tänään tuulisessa ulkoilmassa, tosin villatakki päällä. Sektiohaava ei tunnu enää juuri missään, paitsi muuttolaatikoiden kanssa säätäessä kiristelee joskus. Tunto ei ole alamahaan palannut ainakaan vielä.

Muut ruumiintoiminnot ovat pääasiassa normalisoituneet myös. No aivoja lukuunottamatta. Väsyttää myös rutosti, mutta pystyn jo nukkumaan pojan nukkuessa, eli hormoniylikierroksilla ei enää riekuta.

Juoksin jo tänään muutaman askeleen. Oli kamalaa. Mutta ehkäpä tää tästä. Laihdutusyrityslenkkeilyverukkeella pääsee kuitenkin viettämään hetkisen ihan omaa yksinäistä aikaa päivittäin. Ja muumimekko toimii hyvänä kannustuksena.