Pulun isi on ihan maailman paras mies ja älykäskin vielä. Mutta aikuisen miehen logiikka ei aina tavoita lapsen tasoa, etenkään aamuyöstä, etenkään kuukausia isyysloman jälkeen.

Pululla on siis, eilisen lääkärin ja ihan oman mutu-tuntuman mukaan, tällä hetkellä yleinen viruspohjainen nuhakuumeflunssa, jossa esiintyy sitkeää yöyskää. (Itselläni on muuten sama. Mutta asiaan.) Pulu nukkuu siis huonosti ja rytmit ovat ns. sekaisin, eikä ruoka maistu. Niinpä Pulu laittoi aamuksi puolen yön aikoihin. 

Puoli kahden pintaan kädet olivat niin väsyneet (ja järki), että menin herättämään miehen (joka nukkuu Pulun huoneessa, että jaksaisi töissä), ja pyysin nukuttelemaan Pulua. Tiedättehän, että lapsen olisi helpompi ymmärtää, että nyt nukutaan, koska on yö.

Ja mitä tekee mies? Mies koppaa Pulun kainaloon, kolistelee keittiöön, räppää kaikki valot päälle ja alkaa touhuamaan puuroa Pulu kainalossaan. Katselin sitä touhua hetken ihan öönä, ja sain sitten tuotettua viimeisillä järjenrippeilläni, että mitä? Mies siihen, että sillä on varmaan nälkä. En jaksanut millään alkaa selittämään, että aamupalaruokailun aiheuttama energiapläjäys ei välttämättä ole paras mahdollinen ratkaisu tilanteessa, jossa lapsi on yliväsynyt, eikä pysty rauhoittumaan nukkumaan vaikka kuinka haluaisi. Ja että aina ennenkin kun on testattu iltakasin jälkeen, että pitäiskö lapsi sittenkin syöttää, ollaan aina todettu, että V-I-R-H-E. Menin nukkumaan.

Kun heräsin 45 minuutin päästä, mies mulkoili pimeässä pinnasängyssään istuvaa ja ulvovaa Pulua. Kun nostin Pulun sängystä syliin, mies rupesi ränttäämään siitä, miten lapsi opetaan nukkumaan tästä lähin ihan keskenään vaikka huutounikoulun kautta. Mentiin siitä sitten Pulun kanssa nukustelemaan, kolmen pintaan hän tipahti hirveän taistelun jälkeen ja nukkui aamuseiskaan.

Aamulla yritin kertoa miehelle, että pikkukaveri ei oikeasti halua mitään muuta kuin olla meille mieliksi, koska hänen suurin pelkonsa on jäädä yksin. Mutta että me joudutaan auttamaan Pulua lähettämällä selkeitä viestejä esimerkiksi siitä, että mikä vuorokaudenaika on, ja mitä toivomme Pulun tekevän, toimimalla itse johdonmukaisesti. Nukuttelu ja syöttäminen yhtä aikaa ei ole johdonmukaista enää nyt kun Pulu ei yösyö. Ja Pulua harmittaa varmasti ihan yhtä paljon kuin meitä se, että hän ei saa nukuttua vaikka nukuttaa. Kuuleehan sen.

En tiedä menikö perille. Pitää ehkä pakottaa mies lukemaan taas pari valikoitua pätkää lastenkasvatusoppaista. Ja pitäisi myös jättää ne kaksisteen pidemmäksi aikaa, olen lellinyt miehen piloille ottamalla päävastuun lapsenhoidosta. Mutta minkäs teet, kun toinen on töissä kodin ulkopuolella?