Nyt on taas sellainen hetki, että voisin vaikka itse ilmiantaa itseni lastensuojelulle. Pulu oli vähän väsynyt ja sapuskapäissään touhusi innokkaasti. Kuten arvaatte, ei tästä voi seurata mitään hyvää.

Itse naiivisti kuitenkin seurailin pikkutoverin menoa sohvalta käsin, että kah, miten nätisti se kulkee sohvalta tuolille ja tuolilta MÄTS. Naamalleen. Että niin vaan siinä vedettiin lipat nenä edellä.

Eikä ollut edes tuttia suussa. Joten mitäpäs siinä sit taas, ikenet auki ja uutena ominaisuutena myös hammas huulesta läpi. Ei kokonaan, mutta sen verran kuitenkin, että aika näyttävästi turposi se huuli.

Jos tää kaveri saa pidettyä hampaat messissä seuraavalle vuodelle, niin aika ihme on se. Täytyy toivoa, ettei niille taaskaan mitään ihmeempää käynyt, tarkastaa ei voi koska lapsi ei avaa suutaan. Ja miksipä avaisi, kun äiti yrittäisi tunkea sinne kuitenkin jotain kylmää ja märkää.

Äitin pieni parkouristi, tuolla se nyt nukkuu kyynel poskella ja poski turvoksissa. oeoeoe. Koskahan sen kanssa kehtaa taas käydä ihmisten ilmoilla?