Alan olla niin tottunut tähän julmetun helppoon elämään. Mies vetää vauvashöyt aamuisin, joten saan nukkua yhtä soittoa aamuysiin (mitä nyt lapsi syöpöttelee ja riehuu välillä). Sit teen vähän ns. luovaa "työtä" ja syötän vauvaa välillä, ja syön jotain itsekin, jos muistan tai ehdin. Ja sitten onkin kello iltakuuden pintaan, ja pitäisi miettiä vauvapyykkejä ja muita kotitaloustemppuja. Illalla vaihtuu vauvavuoro, ja mies puuhaa omiaan, esim. remontoi, kunnes yhtäkkiä on kello puolenyön pintaan ja pitäisi taas nukkua. Jos siis yhtään kiinnostaisi.

Hirvittää ajatuskin, että mies jää joskus taas pois kotoa. Syy on hyvä, mutta olen täysin tippunut rutiineistani. Onneksi tätä vielä kolmisen viikkoa jatkuu.

Bababababaaa vaan kaikille!

19. Opin nopeasti uutta.

20. Olen väsyneenäkin enimmäkseen hyväntuulinen.