Nyt meni hermo. Ollaan ripulin jälkeen syöty ja syöty ja syöty. Viime yönä syötiin tunnin (1) välein, ja olin aamulla ihan kuollut. Aamuruokailun, -vaipanvaihdon ja -leikkien jälkeen syötiin taas, eli siinä oli ruhtinaallinen 45 minuutin ruokailutauko. Niiltä ruuilta nukuttiin ruhtinaalliset puolitoista (1,5) tuntia ja sen jälkeen onkin safkattu parhaimmillaan puolen tunnin välein, kato kyllä pystyy, jos haluu. Lapsi nukkuu parinkymmenen (20) minuutin pätkiä pikaruokaillen aina siinä välissä. No yhdet 40 min päikyt nukuttiin kärtsissä ja siinä sitten viihdyttiin vielä 10 (10) minuuttia ennen kuin nälkäkuolema uhkasi jälleen.

Ei meillä nyt ihan tällaista buffettia olla pidetty edes tiheän imun kausina. Oonkin tänään pienessä päässäni kiehutellut ajatusta, että olisko syytä aloitella kiinteät. Tai velli. Tai jotain. Koska saadaanhan me näinkin ehkä vielä päivä tai pari eleltyä, mutta ei tää kyllä ole herkkua kelleen, kun koomaan vaan kaikki syöttöjen väliajat, enkä jaksa lapsen kanssa mitään muuta kuin pakolliset hoitotoimenpiteet. Ja mistään muusta elämisestä ei kyllä tule yhtään mitään.

Anoppi käväisi tänään tuomassa syöttötuolin, lakanoita ja sen sellaista ja pohdin oikein ääneen tätä dilemmaa. Anoppi oli sitä mieltä, että kandee testata, kylhän sen sitten huomaa, jos lapsi ei ruuille rupea. Niin että käytiin ostamassa valmismaissivellit ja päärynä- ja persikkasosetta. Ja velliähän ei sitten nykyään suositella lapsille kertakaikkiaan lainkaan, hyi meitä. Riisipuurohiutaleita ja maissijauhoja hankittiin kans, jos niinkus itse keitettäisiin vellitpuurot, mutta korvike unohtui. Ehkä ne voi keittää veteen? Niin ja mitään vellittutteja tuttipulloihin ei tajuttu ostaa, saati sitten mitään ensilusikoita. Mutta ehkä noi ihan samat kahvilusikat, joilla ollaan disflatylit, relat ja d-vitskut tähän asti annettu, kelpaavat nyt ensihätään.

Illalla ei myöskään ymmärtääkseni saisi mitään velleilyä tai muuta maistatusta aloitella, mutta aloitellaan kuitenkin. Koska kävi miten kävi, niin ei ensi yö voi mitenkään olla risaisempi kuin viime yö. Ja kyllä meidän molempien pitäisi pikkuisen paremmin nukkua, että jaksettaisiin seuraava päivä sitten paremmin. Parisen viikkoa etuajassahan suosituksiin verrattuna tässä nyt sitten jotain muuta kuin äidin- tai lisämaitoa lähdetään testailemaan, niin että tässä kyllä rommaavat sankariäitipisteet jonnekin aika alas, ehkä piirun verran Ceaucescujen lastenkotien yläpuolelle kuitenkin.

No nyt sit mentäis. Isi saa syöttää, äiti ottaa kuvia. Tuskin ne pisteet siitä enää paljon voi huonontua, että ensimurut eivät kulje äidin käden kautta.