Vedän pois pahat puheeni siitä, että päiväkodeissa ei lastentarhattaisi. Koska niin vaan näytetään lastentarhaavan. Ite just tänään näin.

Voi olla että me oltiin paikalla erittäin epätyypilliseen aikaan ja epätyypillisessä tilanteessa. Mutta vähän epäilen, koska aiemmassa tarkkailutilanteessa oltiin paikalla just samalla kellonlyömällä ja saman lajin tarhausepisodia seuraamassa. Lapset ja hoitajat vaan olivat erit.

Mutta kyllä näyttää olevan eroa päiväkodissa ja päiväkodissa. Tänään kävimme seudun isoimmassa, 130 lapsen päiväkodissa. Rakennus ihan uusi, piha jätti-iso, vaunuillekin oikein katos. Lapset lapsia, mutta hoitoryhmien koko-ongelmat hoidettu lykkäämällä yli kolmivuotiaita pienten ryhmiin. Hoitajista osa leipiintyneitä, osa suorastaan töykeitä, osa poissaolevia. Ne, jotka jaksoivat yrittää, saivat kollegoiltaan yksitavuisia vastauksia. Koko laitos oli varsin jättimäinen ja metelin taso korvia huumaava. Olimme paikalla puolisen tuntia, ja lähes koko sen ajan eräs tyttö itki yrittäessään laittaa haalaria päälleen. Ohi kävellessämme hoitaja totesi, että sano jos tarviit apua.

Et eihän se nyt varsinaisesti vakuuttanut päiväkodin olevan kelleen lapselle paras ratkaisu päiväsijoituspaikaksi. Jos en olisi käväissyt pienemmässä ja perheenomaisemmassa yksikössä, jossa mahdettiin saada ehkä liiankin aurinkoinen kuva päivähoidosta, harkitsisin tässä vaiheessa ainoastaan perhepäivähoitoa.

No mutta huomenna viime tingassa vielä yksi päiväkotitarkastus pienemmässä yksikössä. Sitten on kaikki paikalliset nähty ja aika tehdä lopullinen päätös. Hakemuksen ajattelin kuitenkin laittaa tänään. Yhden varavaihtoehdon ajattelin laittaa.