Siis miten tää aika hurahtaa näin nopeasti? Tänään meni muuten ihan hyvin ilman Gavisconia, mutta ilta-aterian jälkeen oli taas pakko laittaa, pikkukaveri meni niin surkeaksi. Ei kyllä niin surkeaksi kuin yleensä, ehkäpä sen ansiota, että vaihdoimme iltapuuron ja iltapäiväsoseen päittäin. Toisaalta itsekin muistan raskausajalta, että närästys oli pahimmillaan juurikin illalla, eli miksei sitten lapsellakin. Puklustelua ei kuitenkaan ole ollut koko päivänä, jonkin verran kuolailua kylläkin ja aamulla, illalla ja öisin ääni on erityisen käheänä, päivällä selkiintyy.

Päiväkirjasta ehkä näkee, että alkaa olla aika väsynyttä tää meikäläisen päiväkirjanpito, mutta toisaalta oireilu on myös vähentynyt hurjan paljon. Jos nyt vielä neljä (4) päivää jaksaisi... Ja sitten vielä viikon ajan, että nähdään neuvolaan mentäessä, onko tilanne pahentunut lopettamisen jälkeen. Lapsen parhaaksi mitä vaan jne.

14.21 herää, maito+omenapuuro+maito

hengaillaan

17.05 maito+maito nukkuvana + banaanisose

hengaa isin kaa

20.05 herää puolen tunnin torkuilta, maito+kuningatarsose+maito

20.45 1,5 ml Gaviscon

Nyt se lupailee nukahtavansa mahdollisesti piakkoin. Toivossa jykevät, vai miten se nyt meni.

Ehdin tässä vielä ihmettelemään uutta mammatukkaani. Oon ehkä maininnut että puolikalju hamppukasa on tämä meikäläisen nykyfrisööri. No sunnuntaina se meni sellaiseen takkuun, etten saanut sitä enää mitenkään selväksi. Ei auttanut muu kuin vaatia mies saksineen asialle, 25 cm lähti aika vauhdikkaasti latvuksesta, etenkin kun se oli sellaiseksi rotanhännän vahvuiseksi hiutunut. En ole vielä ehtinyt tarkastamaan menikö enemmän vai vähemmän suoraan. Toisaalta, pal välii. Vedän sen jäljellä olevan nutturalle kuitenkin. Enkä edes sen takia, että pikkunyrkeillä on taipumusta hiushakuisuuteen ja tarttuhuitomiseen, vaan siksi että tää on ollut tää mun malli jo vuodesta 1998, ja mitä sitä hyvää vaihtamaan. Ois tosi kiva kyllä, jos ohimoraja palautuisi entiselleen...