Neljä kuukautta synnytyksestä, ja koko synnytys alkaa olla etäinen muisto vaan. En olisi edes tullut ajatelleeksi koko asiaa, ellei naapurissa olisi käynyt haikara vieraisilla viikko sitten ja pikkunyytti vahingossa vastaan vaunuvarastolla edellispäivänä.

Sen sijaan raskaus kyllä kummittelee edelleen, vai pitäiskö sanoa, että poltergeistailee. Maharöllykkä istuu edelleen tiukasti mun oikean mahan päällä. Tosin se on ehkä taas pienentynyt, mutta vaikea sanoa. Sentään neljässä kuukaudessa vatsalihakset ovat palailleet yhteen sen verran, että navan yläpuolella ei ole enää nyrkinmentävää rakoa, vaan vain sormenpäänmentävä. Eli kohtapuoliin voisi varmaan alkaa jotain vatsalihaksiakin esiin houkuttelemaan. Lonkat ja nilkatkaan eivät enää loksu kuin ehkä kerran viikossa.

Hormonitoiminta alkaa myös ilmeisesti palailemaan normaaliksi, ja bongasin ehkä edellispäivänä jotain ovulaationtapaista. Toivottavasti ei. Nähtävästi ainoa asia, jonka evoluutio on hoitanut edes jollekin järkevälle hollille tässä raskausmeiningissä on se, että kuukautisista ei tarvitse kärsiä välittömästii synnytyksen jälkeen. Mulle kelpaisi hyvinkin vielä pari kuukautta ilman.

Voisin myös tulla toimeen ilman finnejä. Kynnet ovat edelleen huippukunnossa, mutta hiukset ovat ohentuneet sitten senkin edestä. Ja ohentuvat edelleen, vaikka ponnari alkaa olla pikkurilliä ohuempi. Et olihan se raskausaika aika hehkeetä tähän verrattuna.

Noin muuten mennään aika lailla normaalikunnossa, paitsi niska-ja selkälihakset ovat koko ajan jumissa imettämisen ja kanniskelun takia. Ja väsymyksestä on tullut täysin perustila - nykyään hämmästellään ääneen sitä, jos ei väsytä. Mutta tää menee ehkä ohi joskus. Mahdollisesti heti kun keksin, miten syöttövälit saadaan pidennettyä 40-90 minuutin pituisista edes pariin tuntiin. Edes öisin. Lämmöllä muistelen kuukauden takaista aikaa, jolloin Pulu nukkui sen yhden kolmen-neljän tunnin pätkän yössä.

Tänään aloitetaan yrittämään taas kiinteitä, koska muksu vaikuttaa jättäneen sordiinon pikkuoraville. Tällä kertaa aloitamme testailemalla mustikkasoseella, jonka pitäisi legendojen mukaan olla varsin hyvin siedettyä ja mahaystävällistä. Pulu on edellisten kiinteäkokeilujen jälkeen alkanut kakkia ainoastaan kolmisen vaippaa päivässä myös pelkällä äidinmaidolla ollessaan. Kuvittelen tietysti optimistisena, että tämä on nyt Merkki siitä, että hänen sisuskalunsa olisivat kypsyneet riittävästi käsitelläkseen muutakin kuin maitoa. Tällain viikonloppuna univelkaa vähentäneenä sitä helposti kuvittelee kaikenlaista, kun on edes jotain aivotoimintaa. Saas nähdä.