Skidillä on nyt menossa joku unioppimisvaihe. Hän alkaa näemmä tottua siihen, että jompi kumpi vanhempi koisaa lastenhuoneen soffalla, koskapa parina viime yönä Pulu on löytynyt soffalta istumasta "äitiäitiäiti"-huudon aikaan. Se on siis kiivennyt sinne soffalle oma-aloitteisesti, ennen kuin on hoksannut jonkun puuttuvan kuvioista.

Eli nerokas suunnitelmamme, joka tuntui jo viikon ajan suht toimivalta, takapotki oikein ansiokkaasti. Tarkoitus oli, että vanhempi voi nukkua sohvalla osan yötä ekan heräämisen jälkeen ja sieltä käsin hyssytellä unisireenin takaisin uneen. Veikkaan, että jonkun faija on unetusvuoroillaan nostanut hänet viereensä tuhisemaan (ja potkimaan ja nipistelemään), ja siitä se mallioppiminen on sitten lähtenyt. Positiivistahan tässä on se, että skidi on nyt selvästikin mallioppimisvaiheessa, ja hänet voidaan opettaa nukahtamaan yksikseen keskellä yötäkin herätessään.

Muissa uutisissa: vaikuttaa siltä, että hampaat ovat tulleet läpi tai refluksi alkaa jostain muusta syystä hellittämään. Röyhtäily ja hikkaaminen ovat vähentyneet huomattavasti viikon takaisesta. Jee. Laitetaan silti Gavisconia vielä varmaan muutaman päivän ajan.

Ja jos en ole jo ehtinyt mainita, Pulu on päivä päivältä hauskempi. Tällä en nyt viittaa orastavaan uhmaikään, johon liittyy vuorottaista "guguGUU!"-ääntelyä raivokkaan haluamisen oheistuotteena ja vuorottaista veteläksi heittäytymistä pukiessa. Vaan kaikkiin niihin nerokkaisiin testikokeiluihin. Eilen vedettiin setti onko-tämäkin-hattua. Kävi ilmi, että nallesta on hatuksi, kirjasta ei, duplosta ei, mutta riittävän isosta duplopyramidista on.

Lisäksi onnistuin minä niin pahoittamaan mieleni, kun joku äiti kohkasi intternetsissä siitä, miten turhaa on pitää yli kaksivuotiasta kakkavaipoissa, kun ne oppivat jo yksivuotiaana kuiviksi, "jos vähän jaksaa lastaan opettaa". Lapsihan on kohta kaksi, ja me ei olla sitä edes tutista saatu irti, tai edes jaksettu yrittääkään. Pääseeköhän Pulu koskaan vaipoistaan?