Jahasjahas, sitä on lapsi taas kasvanut seuraavalle kuulle ihan huomaamati.

Tässä kuussa ei ole taaskaan ollut neuvolaa, joten ei ole tarkkaa statistiikkaa lapsen kasvusta. On se yli 9 kiloa (9 kg +) ja hätyyttelee 80 cm, koska 74 cm vaatteet ovat jääneet auttamattomasti liian pieniksi. Äitiyspakkauksen puku ei enää mahdu, mutta 86 cm Tutan pyjaman teriöt laahaavat reilusti perässä kontatessa. 1-v. neuvolan olen toki jo saanut aikaiseksi varata. Koska tulee taas rokotuksia, niin vedämme sen keikan päivän myöhässä.

Pulun tukka on alkanut vahvistumaan ja lainehtimaan. Hampaita on nyt kokonaiset kuusi (6) kappaletta.

Pulu on oppinut kaikenlaista. Seisomaan tukea vasten. Kävelemään tukea vasten oikealle ja vasemmalle. Kävelemään avustettuna. Lelun avustus toisessa kädessä riittää, jos toisessa roikkuu joku aikuinen. Pulu osaa nousta itse tukea vasten ja karhukävelee.

Uusin hokema on kakakakakakakakakakakaka, muina vahvoina nousijoina dlädlädlädlädlä ja prrrrrrrrrrrrrrrr. Pulu innostuu pääosin puhumaan muiden päälle, eli ns. osallistuu keskusteluun. Jos on hätä, Pulu huutaa "Äiiiiii!" Lisäksi Pulu on ruvennut hyräilemään. Erityisesti äidin laulaessa.

Pulu tykkää syömisestä, erityisesti maissinaksut ovat suurinta herkkua ikinä. Leipä on kakkoslempparia ja kolmanneksi parhaiten maistuu meloni. Mutta kaikkea tarjottua syödään, jopa mangososetta. "Kaikkea" sisältää tällä hetkellä jopa raejuuston, mutta ei omenaa tai kananmunaa. Mutta ylipäänsä ruokaa nähdessään Pulu hihkuu ja innostuu.

Lempparipuuhaksi on tullut kävely. Ja imurin tutkiskelu. Ja tiskikoneen tyhjennys. Ja kirjojen lukeminen, Pulu lehteilee nykyään kuin ammattilainen, ja hyvin harvoin sivu rikkoutuu tai rypistyy. Pulu on oppinut laittamaan palikoita ja muita pieniä asioita rasioihin ja laatikoihin. Kiitos-ole hyvä -leikki on kanssa tosi kiva, ja onnistuu nykyään myös pallolla. Siis palloa lattialla pyörittäen (wtf? tälle on varmaan olemassa joku termi, liikuntaorientoituneet varmaan tietävät).

Mutta parasta ikinä on killittely. Naapuritontin rakennustyömaa on maailman paras, työkoneita voi killitellä vaikka kuinka kauan. Mutta Pulu killittelee onnessaan kyllä ihan mitä tahansa, mikä liikkuu, puhuu, ilmeilee, ääntelee tai ylipäänsä on olemassa. Kivointa on, kun paikalla on enemmänkin jengiä ja useita puhujia tai liikkujia. Enää ei ole niin väliä, ovatko äänekkäimmät osallistuja pikku- vai isoja ihmisiä. Kaikki käy. Pulu saattaa vielä vähän huolestua, jos joku itkee, muttei enää itse pärähdä soimaan samalla.

Toisten lasten kanssa leikitään suht sujuvasti, Pulu vie leluja toisilta vähintään yhtä paljon kuin häneltä viedään. Mutta harvoin ne menetykset harmittavat, jos joku lelu häviää, niin Pulu keksii sitten jotain muuta mielenkiintoista. Pulu yrittää myös välillä viedä toisten lasten tutteja tai koskea muita, mutta aika varovasti.

Nukkuminen ei vieläkään oikein suju, mutta hereillä ollessaan Pulu on yleensä kauhean hyväntuulinen ja nauravainen, tai sitten niin keskittynyt puuhailuun ja killittelyyn, että ei jouda. 

On jokseenkin ihmeellistä, että näillä geeneillä on saatu aikaiseksi tuollainen huipputyyppi, mutta en valita. Kerrankin. Lapsi vaan paranee vanhetessaan. Superia!