Kävin puolitoista (1,5) tuntia (h) keventämässä mieltäni liikuntaharrastuksen parissa. Ilmeisesti aivotoiminta ei hajoa pelkästään unen puutteeseen, vaan ajatukset valuvat myös hien mukana ulos. Niinpä ei oo nyt mitään valitettavaa, tsori.

Tänään muistaakseni käväisimme aamulla hiekkiksellä, ja sateen yllättäessä raahasimme sieltä kanssaäidin lapsineen käymään meillä teellä. Sit päikkärit vetäisi poika ja äiti voileipiä. Sen jälkeen käväisimme fleecenmetsästysretkellä kirpparilla ja saimme kiinni yhden (1). Sekä uimahousut (1). Ja aavikkolippiksen (1). Näistä saakin sitten tosi kätevästi kesäisen ensemblen, jossa lapsi voi istua yhtä aikaa sateessa ja meressä, ja näkee vielä eteensä. 

Sen jälkeen kävimme kaupassa, josta lohnimme luomulihaa, satunnaista kalaa ja erilaisia puurohiutaleita (junou, monipuolista ja terveellistä lapsen takia). Vähänkö onnittelin itseäni, kun pääsin karkkihyllyjen läpi sortumatta karkkiin. Ja sit kassalla harmitti, kun tsiigailin kateellisena jonkun opiskelijafriidun ostoksia - siellä oli tulossa joko tyttöjen bileet tai reipas bulimia. Mutta ei siis mitään järkevää tai terveellistä ollut siinä setissä. Sellaisen kassin mäkin haluaisin vielä joskus kotiin tuoda!

Sit me tultiin kotiin ja vedettiin ne normaalit kuviot. Paitsi Pulu kakki taas lattialle, tosin tällä kertaa kylppärin, eli ihan fine (lontoota). Oli kuulkaa milleistä (mm) kii, ettei osunut pottaan. Kaveri vissiin hätääntyi, että mitä sotkua mun hienoon pissiin on menossa pilaamaan koko kuvion.

Huomenna uudestaan, paitsi mieluiten ilman kauppaa, kirpparia, lattiakakkia, tai sadetta. Jos nyt siis ylipäänsä kykenen tästä tuolilta enää mihkään nousemaan. Tai aamulla sängystä.