Tajusin juuri, että tässähän on kohta puolisen vuotta laitettu maitobaaria framille vähintään kuusi (6) kertaa vuorokaudessa (d). Enkä oikein vieläkään osaa sanoa, onko imettäminen kivaa vai ei.

Vihaan yli kaiken tissitukoksia. Niitä on nyt kuitenkin ollut keskimäärin kerran viikossa jostain aika alusta lähtien. En edes muista missä vaiheessa alkoivat, mutta lääkärillä kävin ekaa kertaa ennen kesäkuuta.

Toisaalta imettäminen on tosi kätevää. Ei tarvi ihmetellä korvikkeiden kanssa, ei tarvi ruveta lämmittelemään siinä vaiheessa kun pikkumies alkaa päästellä äänimerkkejä. Erityisesti öisin on tosi kätevää, ettei tarvi. Tai kun ollaan liikenteessä niin voi vain lykätä kaverille safkat menemään ilman sen ihmeempiä etukäteisvalmisteluja.

Toisin kuin imetysoppaissa luvataan, niin meilläpäin imettäminen ei todellakaan ole mikään ihana seurustelutuokio lapsen kanssa. Lapselta nimittäin unohtuu syöminen ihan täysin, jos lapsen ja ruuan välistä herkkää yhteyttä aletaan sorkkimaan. Esim. tuijottelemalla silmiin. Sen sijaan skidille maistuu kyllä, vaikka ympärillä hengaisi sukujuhlallinen keskenään sosiaalistelevaa jengiä. Kunhan ei siis kukaan kiinnitä huomiota hänen safkaukseensa.

Aluksi imettäminen sattui niin, että tähdet vaan polkkasivat silmäkulmissa. Laitoksella jo menivät rinnanpäät rikki, mutta ne korjaantuivat sitten ajan kanssa. Minkään kumien kanssa en jaksanut harrastella, mutta olin joka tapauksessa niin särkylääkitty, että se varmaan auttoi kipuun myös. Sittemmin imettäminen ei ole tuntunut juuri missään.

Paitsi rintojen tyhjentymisenä. Kolme ja puoli tuntia on aika maksimi, sen jälkeen alkaa etumus tuntua niin tukalalta, että pakko päästä tyhjentämään. Täyden rintaman tyhjentäminen lypsämällä on aluksi aina aika kipeä kokemus, joten paljon paljon parempi, jos pääsee käyttämään tässä vaiheessa lapsityövoimaa hyväkseen.

Vaikka mulla ei erityisen lämmintä suhdetta imettämiseen olekaan, niin silti tuntuu vähän haikealta ajatella, että jossain vaiheessa vauva alkaa syöpötellä kaiken purkista ja pullosta ja lautaselta, ja imettäminen loppuu. Mun vauvasta tulee sitten tosi tosi vähäisesti vauva. Ja tosi paljon iso poika, mikä on ihan hurjan hienoa.

Ja toisaalta tuntuu helpottavalta, että saan tänkin osan ruumiistani takaisin omaan haltuuni. Entiselleen tuo rintama tuosta tuskin koskaan toipuu, mutta tulipahan testailtua sitä tällaisessakin käytössä. Pitääpä tässä jossain vaiheessa ehtiessä kuvauttaa miehellä muutama imetyskuva. Niitä voi sitten fiilistellä joskus tulevaisuudessa, jos tulee vauva-aikaa ikävä. Että vähän kummaa oli, mutta ehkä sitten kuitenkin enemmän kivaa kuin kurjaa. Makoilin usein aamuyöllä hereillä ja tuijottelin syöpöttelevää vauvaa, että tossa nyt on ihan uusi ihmistaimi, valtavan rakas ja hieno.

Ja siis pitäähän sitä joka paskamutsilla olla jotain kiristysvälineitä takataskussa. Et kun teiniixhirviö laittaa teinixeilyxi, niin sitä voi taputtaa tietävästi albuminselkämystä ja kysyä, että näytetäänkö kavereille kanssa.

HUOM. Imettämällä paitsi ruokit jälkikasvuasi, myös vähennät omaa riskiäsi sairastua rintasyöpään. 15.10. vietetään Roosa nauha-päivää, jolla kampanjoidaan rintasyövän vastaisen taistelun puolesta. Muistakaa pukeutua pinkkiin. (Vaikka pinkki onkin yök. Mutta vanha roosa lasketaan kans. Ja punertava puuteri.)