Pulu ei syö omenaa. Tai söisi kyllä, jos se pysyisi alhaalla. Mutta kun ei pysy. Muuten Pulu tykkää kaikesta.

Paitsi raejuustosta. Ollaan nyt kokeiltu kolmea eri merkkiä, joissa erikokoiset rakeet, enemmän tai vähemmän juustomehua, happamampaa tai ei. Mutta kyllähän Pulu nyt tunnistaa, että joku aikoo myrkyttää, eihän hän ihan hölmö ole.

Olen jopa onkinut raejuustorakeita Pululle sormiruuaksi innostuksen kehittämiseksi. Juu, Pulu kyllä nostelee rakeet nätisti yksi kerrallaan. Ja tiputtaa ne lattialle syöttötuolin viereen. 

Päärynäsoseen seassa saattaa pari raetta mennä. Jos on ihan pakko ja vaihtoehtona on pelkkä raejuusto. Mutta se on sit siinä. Jos muille lapsille maistuu, niin Pulun puolesta voivat syödä hänenkin annoksensa. Ei tule ikävä, ei.

Kuvaavaa on, että kaikki muu keittiön lattialle pudonnut ja sittemmin kuivunut sapuska kiinnostaa Pulua kovasti. Ja maistuukin, sitä paremmin mitä pidempään ne ovat siellä ehtineet seisoskella. Esim. ne mysteeririisit, jotka ilmaantuivat listan alta kun harjasin tämän päivän leivänmuruja roskikseen, olisivat uponneet lapsen alta aikayksikön. Raejuustokikkareet ovat puolestaan saaneet istua syöttötuolin alla kaikessa rauhassa koko päivän. Istuisivat edelleen, jos en olisi noukkinut niitä roskiin. On ne mustakin tässä vaiheessa aika ällöjä.