Julistin itseni ja Pulun tänään pääosin terveiksi. Julistus tapahtui noin kello yhdeksältä (9.00) aamulla, kun tajusin, että vauvajumppaa tarjolla. Ja sitäpaitsi ei voi enää perua. Pikainen vilaisu lapsen nassuun tuki johtopäätöstä, sillä nenästä ei enää roikkunut keltaista mähmää, vaan hyvin sievä likaisenharmaa rusina kuivunutta räkää. Jos lapsella ehtii räkä kuivua naamalle ennen kuin se lipaistaan parempiin suihin, niin se on terve.

Lapsi on jo alistunut ajatukseen, että muitakin lapsia on olemassa ja ne osaavat kaikkia temppuja, sillä hän laukesi empatiaitkuun ainoastaan kerran jumpan aikana. Vauvajumpassa oli enemmän jumppaa ja vähemmän venyttelyä kuin viimeksi. Toisin sanoen, kärsin huomenna. Mutta ei se mitään, koska kuukauden vieras on jälleen vieraisilla, ja jostain tässä kärsisi kuitenkin. Että samalla vaivalla menee sit sekin. Ja sitäpaitsi huomenna on myös syvävenyttelyä illalla.

Mun piti tähän jotain rapoa jostain vääntää, mutta en muista mistä. Räkäkin tuli jo käsiteltyä, niin että tärkein on kuitenkin huolehdittu pois alta. Jepjep, meen hoitamaan kestikset narulle ja kevyttä iltapalaa laskiaispullan parempiin suihin.

Hah, muistinpas. Tilasin paikalliseen lastentarhaan yksityisesittelyn itselleni ja valikoidulle ryhmälle kanssamutseja. Paikallisen lastentarhan johtajatar totesi olevansa tällä hetkellä varsin kiireinen esikoululaishässäköiden kanssa, mutta ensi kuussa on kuulemma taas kevyempää. Ja sitäpaitsi hyvä hetki ottaa yhteyttä, jos aikoo tarhapaikan uniikille lumihiutaleelleen ensi syksynä saada, nopeat syövät hitaat jnejnejne. Että jos jollain virtuaalikanssamutsilla on tarvetta hankkiutua lumihiutaleestaan eroon edes osa-aikaisesti kunnalliseen hoitolaitokseen päivähoitoon, niin maaliskuu saattaa olla hyvä aika lähettää hakemus myös paikallisella paikkakunnalla. Vaikka siis tarvetta olisi vasta syksylle.

Rakkaudella raportoi,

Hanna Paituli

agitaattori, Tarhatkaa lapset ry