Lomat lusittu, jee. Jottei totuus unohtuisi, niin ihan ensiksi haluaisin kiittää lasta, joka sopeutui outoon tilanteeseen varsin ripeästi, eikä kiukutellut loman aikana juurikaan. Lisäksi haluaisin kiittää miestä, joka sopeutui nopsaan siihen, ettei ollutkaan tällä kertaa matkalla poikaporukassa ja mukana olleita kavereita, jotka jelppivät lapsen kanssa kiitettävästi. Toki tilanne oli Pululle sen verran stressaava, että yöunet menivät jokseenkin sekaisin, joten yhdellä iltakävelyllä uskallettiin miehen kanssa kaksisteen käydä.

Lennot menivät varsin hyvin. Ehkä kuulkaa nerokkainta ikinä lentää aamuyöstä, jolloin jopa Pulunen nukkuu missä vaan. Pikkutoveri nukahti lähtiessä nousukiidon aikana ja heräsi perillä. Päästiin siitä kätevästi paikalliseen päivärytmiin kiinni heti ekasta päivästä. Takaisin päin lentäessä tultiin keskiyölennolla, joten polan unirytmi meni kerta kaikkiaan rikki. Koneessa nukutti vasta puolivälissä, mutta lapsi oli kuitenkin niin väsykki, ettei juuri jaksanut kitistä. Ei vaan pystynyt olemaan aloillaan. Ilmeisesti suolasuihke+Otrivin+tutti -kombo toimi vähintään jossain määrin, koska Pulu ei korviaan montaa kertaa hieraissut nousun ja laskun aikana.

Lomanuha kärsittiin muutamana ekana yönä, mutta muuten pysyttiin terveinä. Rela-tabuja syötiin koko matka, mutta jos lapsella jotain masuvaivaa oli, niin se oli kyllä enemmän ummetuksen puolella.

Lomaruokavalio alkoi varsin lupaavasti. Kaupoissa ei ollut lainkaan lasten valmisruokia, mutta jaksoin siitä huolimatta laittaa pari lämmintä safkaa päivässä melkein viikon ajan. Sitten lähdettiin katselemaan nähtävyyksiä, ruoka-ajat menivät sekaisin, ruokatavat unohtuivat, alkoi löytyä kahviloita, joista sai myös pasteijoita... Ehdoton paskamutsihetki oli mukavasti lentokentällä, jossa Pulu maisteli ranskiksia ja juustohampparia koko koneellisen nähden. Tänä aamuna Pulu ei edes suostunut maistamaan puuroa, ja epäilen vahvasti, että meillä on siirrytty lopullisesti leipäaikaan. Tuorejuustoleipäaikaan, jos Pulu saa päättää. Mut hei, yritän varmaan silti tarjoilla lapselle puuroa vielä monta viikkoa, eli oma ruokavalioni kyllä terveellistyi kertaheitolla.

Lomapuuhat sisälsivät pääasiassa jalkapalloilua, leikkikenttäilyä, hiekkarantailua, kärtsäilyä ja muutamia museovierailuja. Museoissa Pulu viihtyi tosi hyvin, puolikintoista tuntia per kipale ja sitten vielä vähän ruokailun päälle. Pulu olisi lähtenyt aamuisin välittömästi herättyään biitsille, mikä oli vähän ongelmallista, kun aurinko kuitenkin nousi vasta kasin pintaan. Mutta jossain vaiheessa keksimme hankkia Pululle pari pikkuautoa, joilla saatiin aamuihin sen verran mielenkiintoista puuhaa lisää, ettei ihan pilkkopimeään tarvinnut lähtä hiekkakakkuja vääntämään.

Loma-asuminen oli puolestaan haasteellista. Villamme oli lähinnä aikuisten tarpeita ja makua varten suunniteltu, eli ensimmäisenä päivänä siirrettiin kaikki mahdollinen vähän liian kiinnostava sisustustilpehööri jonnein korkealle. Pulu oppi sit kuitenkin kiipeilemään oikein tarmokkaasti tuolien ja pöytien avulla, joten sisälläoloaika meni pääasiassa lapsenvahtimiseen. Ihan pari tippumista tuli, eivätkä nekään onneksi korkealta. Pululle oli järjestetty matkasänky, jossa hän alun nikottelun jälkeen nukkui ihan ok (paitsi milloin ei nukkunut tai nukkui meidän välissä).

Lomaihmiset olivat ihan parhaita. Paikallisessa kulttuurissa on tapana ihastella pikkulapsia, ja herranen aika että Pulua ihasteltiin. Sanaakaan emme ymmärtäneet, mutta olipa kauhean kivaa, kun aikuiset ottivat lapsen niin hyvin huomioon ihan joka tilanteessa. Pulu oppi kättelemään ja antamaan poskipusuja. Kanssalomailijoista tuli Pululle myös tosi rakkaita, lentokentällä piti halia kaikki läpi useampaan otteeseen laukkuja odotellessa.

Ja nyt me ollaan taas kotona, jee. Pesukone laulaa ja perheen miesvahvuus seikkailee nukkumatin kanssa. Paluukin on vähän Pulua stressannut, hän menee ympäriinsä tarkastellen paikkoja ja leluja ja testaillen mitä kotona saa tehdä ja mitä ei. Ja sit jo nukuttaakin taas, kun lentokoneuni oli vähän heikkoa. Huomenna olisi luvassa taas tarhaa, saas nähdä miten siellä onnistuu. Oon kyllä valmistautunut siihen, että keskellä päivää tulee tarhasta soitto, ettei kaveri pärjää koko päivää. Muutos perhelomaiselta aurinkorannalta syksysumuiseen päiväkotielämään on kuitenkin aika pläjäys.