Vanhempani kävivät taas Pulua moikkailemassa. Mikä on tosi kivaa, koska on ihan mahtavaa, että lapsella on iso läjä rakastavia ja ylpeitä isovanhempia. Mutta mutta. Kylläpä taas tuli niin teinix-fiilis, kun isä käyttäytyi pitkästä aikaa itselleen tyypillisesti.

Jos kuka tahansa muu henkilö tulisi kämppääni aamulla, juoksisi kengät jalassa vessaan, ottaisi housut pois ja hengaisi kalsarisillaan, ja menisi sitten aviolakanoihini nukkumaan samoin kalsarisillaan... Avautuisin niille ihan avoimesti, että kotonaan saatte käyttäytyä ihan niin kuin huvittaa, mutta meillä otetaan kengät pois eteisessä, pidetään housut jalassa, ja jos nukuttaa, niin mainitaan asiasta, jotta isäntäväki ehtii siistiä sängyn ja heittää päiväpeiton sängyn päälle. Ensinnäkin en kyllä ikinä kuvittelisi kenenkään toimivan niin, mikä ehkä johtikin siihen, että katselin sen menoa henkisesti monttu auki. Ja häpesin silmät päästäni sen puolesta. Ja sitten omasta puolestani, kun en osannut sanoa, että hei ne housut oikeesti päälle.

Lapselle tai kaatokännissä olevalle kaverille (koska nää nyt on ainoita tyyppejä, joiden ikinä kuvittelisin ottavansa itsensä alushoususilleen mun kotona ellei ole nukkumaanmenoaika, mutta en edes muista että olisin nähnyt yhtään kaveriani kaatokännissä sitten vuoden 1998) voisi sanoa, että hei, meillä ei olla alkkareillaan, housut päälle nyt. Mutta että sama pitäisi muotoilla kuuskymppiselle aikuiselle miehelle. Ällistyttävää. Ja aika kipakan kiukuttavaa.

Onnistuin kuitenkin hillitsemään itseni, kunnes vein lapsen isovanhempineen pulkkailemaan. Tai muotoillaanko uudelleen. Isäni otti lapsen kun mulla ei ollut vielä ulkoiluvaatteet päällä, ja hyökkäsi ulos. Kun ehdin perään, niin lasta ja kantajaa ei näkynyt missään. Onneksi ehdin päästellä ne perkeleet ennen kuin äiti ehti paikalle. Löytyiväthän ne sitten lähimmästä isosta risteyksestä. Enkä taaskaan saanut sanottua mitään. Mutta arvatkaa kuka ei enää lähde lapsen kanssa kaksisteen edes eri huoneeseen? 

Onneksi mun äiti on lakannut olemasta painava ja ruvennut oikein mukavaksi. Mutta kyllä nämä vierailut aika helvetin kuluttavaksi käyvät, jos isä alkaa elää täällä kuin kotonaan vierailujen aikana. Mitä lapselle voi sanoa? Että hei, pappa on vähän tollain outo, että ottaa housut pois kylässä, mutta me muut halutaan olla normaaleja ja siksi sunkin pitää pitää housut jalassa.

Ja lisäksi voin ennakoida silviisiin, että keksin jonkun tavan ilmaista jämäkästi, että "ei sun koti, täällä pidät vaatteet päällä. Jos ei sovi, voit mennä omaan kotiisi." Koska ensi kerralla tämä tällainen lakkaa olemasta ällistyttävää sellaisella luontofilmimäisellä tavalla ja alkaa olla sietämättömän huonoa käytöstä. Ja lapsenkin takia ja parhaaksi, meillä ei katsella huonoa käytöstä keltään.

16. Minulla on reippaasti itsehillintää.