Kylläpäs veti kuulkaa mehuttomaksi, toi eka päivä kaksisteen vauvan kanssa. Jos ekat pari viikkoa ylipäänsä nostivat yksintoimivien äitien arvostuksen korkealle, niin eilinen nosti arvostuksen kyllä pilviin. Vauvan kaa ei oo ihan niin helppoa, kuin kaikki äitiyslegendat antavat ymmärtää. Ja aina kun yrittää kirjoittaa jotain, vauvalle tulee jotain (TM), joka estää juoruilun. Tsorge, mut lukutaidottomat ensin.

Olin kuitenkin tosi sankarillinen omalla tavallani. Ekana, kävin vauvan aamupäiväunien aikaan suihkussa, ja ihan ilman itkuhälytintä. Oisin kyl mieluiten käynyt itkuhälyttimen kaa, mutta me ei olla saatu sitä vielä paketista ulos, saati käyttövalmiuteen. Pitää stemppailla tänään. Kaikki kävi kuitenkin hyvin, ja vauva ei edes kuollut suihkuttelun aikana.

Sit me enimmäkseen syötiin ja nukuttiin. Tai vauva söi, mun syömiset oli täysin edellispäivän jätösten ja bran flakesien varassa. Mitä tästä opimme? Jätetään edellispäivän illallisesta seuraavan päivän lounas, tai muuten joidenkin äiskä joutuu käymään suklaalla ja pyhällä hengellä. Kumpikaan ei taatusti ole hyväksi pidemmän päälle, saati ohenna maharöllykkää. Kattokaa Buddhaa.

Äidyin yhdessä välissä jopa pesemään koneellisen pyykkiä. Virhevirhe. Tai siis hyvähyvä, koska meillä on nyt puhtaita vaippoja täksi päiväksi, mutta oli virhe pestä vähän väsyneenä pyykkiä koneella, jonka poistoputki pitää muistaa asentaa joka käyttökerralla erikseen. Joo, en muistanut, ja lattia pestiin toistamiseen saman päivän aikana.

Miehen tultua kotiin olin jo niin väsyhövelillä tuulella, että lähdimme jengissä kauppaan. Oli kivaa, vauva nukkui koko reissun ajan. Ja sit kun tultiin takaisin, testailtiin Deetippoja ekan kerran. Ei ollut ihan yhtä pahaa kuin raaka vesi, joten ehkä puolet annoksesta pysyi sisällä. Iltasyötön jälkeen ojensin vauvan miehelle sun vuki-hengessä käymättä vaipanvaihtoruudun kautta ja painuin pehkuihin.

Tiheän imun kausi on tältä erää lopuillaan, joten nukuimme koko yön sellaisen kolmen, kolmen ja puolen tunnin satseja. Oon alkanut oppia vauvan kommunikaation siihen malliin, että ehdin käymään vessassa ja mahdollisesti jopa hörsimään jotain sapuskanpuolta kitusiin ennen kuin vauvan on pakko saada ruokaa, oikeesti. Eli baari on auki juuri ennen kuin nälkä laittaa ihan itkettämään.

Nyt ollaan toista päivää kaksisteen. Vaipanvaihto ja pyykkäys odottais. Mutta vedän ehkä itsekkäästi aamupalan ensin. Ehkäpä jopa jotain kokoamista vaativaa, kuten voileipää ja kaakaota. Tai purkamista vaativaa, kuten omenan siihen toveriksi. Namnam.