Nyt kun on flunssista enimmäkseen selvitty (sitkeää limayskää on vielä, kiitos kysymästä), niin eikö olekin hyvä aika vääntää hammasta. Kyllä on.

Pulu on märissyt kuin persiiseen ammuttu karhu eilisestä klo 16.11 lähtien. Tänään piti jopa hakea tarhasta aamukympiltä, kun kaveri ei vaan ollut toennut millään itkupotkuraivarista. Itkupotkarit ovat meillä siis niin harvassa, että tarhantädit olivat säikähtäneet oikein kunnolla. Epäiltiin sitten jengissä jo vaikka ja mitä angiinasta lähtien ja tarhakriisiin, kunnes testimateriaali, eli lounas, saapui paikalle. Pulu ensin kieltäytyi safkasta, sitten heitti lusikan mäkeen ja raivosi ruualle, kunnes sitten pienin sen haarukalla muhjuksi. Muhju meni, mutta vain vasemmalla leukapuoliskolla. Testattiin vielä leivällä: Pulu yritti jäystää minipaloja leuka vinossa, kunnes luovutti ja heitti leivät tantereelle. Leipää jäystäessä tiirasin Pulun suuhun (ei antanut muuten katsoa): oikea alaien on niin turvoksissa, että hyvä kun kieli mahtuu suuhun. Tässä vaiheessa diagnoosi oli aika selvä.

Kotimatkalla käytiin kaupasta viiliä ja vesimelonia, apteekista D-tippoja ja -tabletteja. Edellisiä Pulu veti lounaaksi, vihoviimeisillä äiti hoitelee alkavaa syysmasennustaan. Koska nyt alkaa olla se aika vuodesta. Huolehtikaa ehkäisystänne (masiksen)! Lapsen parhaaksi, ja vähän omaksikin.

Ja ostoterapiaa kaipaavat: useimmat kirpparit ovat palanneet kesätauolta ja nyt ovat rekit täynnä välikausipukuja ja kumppareita, huppareita ja sammareita. Itse ostin toki 1,2 kg painoisen valkoisen korallimötikän à 4 € (koska alkaa taas toi sisustaminen tässä sisällä istuskellessa vaikuttaa kustannustehokkaalta ajanviettotavalta) ja Fisher-Pricen puhelimen à 2 € (Pulu sai sen käsiinsä joltain alahyllyltä, ja lopetti märinän loppushoppailun ajaksi. Onneksi se viehätti vielä kotonakin). Lohduttaudun sillä, että välikausi-, kura- ja muut talvivehkeet ovat villasukkia myöten kunnossa. Siis niin kauan kuin niitä sukkia ei ole käytetty, s.o. hävitetty jonnein.