Kävimme maanantaina Ikeassa sillä ainoalla oikealla lapsiperheretkitavalla. Minä ja ystäväni olimme laittaneet ostoslistat valmiiksi jo kotona, haettava roina Ikeanmukaiseen järjestykseen säädettynä. Mies jäi Pulun kanssa pyörimään ravintola-herkkukauppa-jäätelökiska-hoitohuone-akselille. No me ollaan tällain noloja keskiluokkaisia taviksia kun käydään Ikeassa, mutta eipähän ainakaan huudateta lasta läpi koko kompleksin.

Ja sit me juostiin Ikean myymäläpuolen läpi kahden naisen ja yhden kärryn voimin, ja mätettiin tavaraa kärtsään, kaveri omalle puolelleen ja minä omalleni. Ostoslistan ulkopuolelta tuli hankittua ainoastaan leikkuulaudat, pannunaluset ja pari kehystä, koska siellä oli kuin olikin neliönmuotoisia.

Pulukin sai vaikka mitä. Hihallisia ruokalappuja/askarteluessuja ei ollut, mutta Pulu sai ihan ikiomat lautaset ja lusikat. Niillä ollaankin vedetty sapuskaa oikein antaumuksella pari viime päivää. Oma lusikka menee jo aina oikein päin suuhun, mutta ruoka tahtoo usein lirahtaa syliin ennen kuin suun ehtii sulkea. Syöttölusikoissa on puolestaan varsin kätevä kulma, niin että ruokaa ei tarvitse kaataa lapsen suuhun. Kivakiva.

Eilen puolestaan kävin iltavapaallani oikein keskustassa ravintolassa syömässä kaverin kanssa. Ja näin toista vanhaa kaveria teekupposella sitä ennen. (Se oli kyllä vahinko, siis yllättäen tapasin, mutta kaikki lasketaan.)

Tuli vaan mieleeni, että pitäisi enemmänkin harrastella tällaisia näkemisiä ja tarpeellisten asioiden hankkimisia, sen sijaan että istuu kotona miettien, että vitsi kun on tylsää ja hankalaa. Aloitinkin komeasti heti tänä aamuna peruen yhdet lapset kans-treffit, koska Pululla oli sellainen vähän villimpi yö. Bäbäbäbäbäää lähti käyntiin aamukolmelta ja jatkui sitten vartin välein aamukasiin, välillä myös pinnoja kolisuttaen ja helistintä heristellen.

Mutta nyt hän nukkuu niin syvästi ja suloisesti. Meen seuraksi.