Tänä aamuna löytyi kuin löytyikin yksi tutti. Pulu ihan itse löysi sängyn alta.

Ja suuhun se löysi tiensä välittömästi. Juteltiin siinä, että Pulu on kyllä jo niin iso poika, ettei Pulu enää tarvitse tuttia. Hienosti nukuttiin koko yön ihan ilman tuttia, äiti on tosi ylpeä Pulusta. Mitä jos vietäisiin tutti roskiin?

Pulu vähän katsoi, että aijaa. Mutta otti sitten tutin suusta, minua kädestä ja käytiin yhdessä heittämässä se tutti roskiin. Heippa, tutti! Sit piirrettiin rekka ja syötiin aamupala.

Nyt kun vielä löytyisi se toinen tutti jostain. Pulu on menossa tänään isin kanssa mummilaan vaihtamaan autoon kesärenkaat. Siinä olisi hyvä sauma nuohota Pulun huoneen nurkat ja muut epämääräiset tuttijemmat. Ei sitten tule itsekään tartuttua tuttiin edes äärimmäisessä hädässä. Tarhaan lähti myös tutinhävitysviesti.

Vähän lopulliseltahan tämä nyt tuntuu. Muistan vielä, miten suuri helpotus oli, kun Pulu huoli syödä tuttia edes hetkittäin tissin sijaan nelikuisena. Tuijotin sitä tutti suussa ja mietin, että kylläpäs tuo näyttää oudolta, kun sillä on tutti suussa. Ihan kuin siinä olisi jotain... ylimääräistä.

Jos seuraava on samansorttinen suuri-imuinen, lykään sille tutin heti kun on oppinut imemään kunnolla. Pakkokin, ei kahden kanssa voi pitää yhtä imuttelemassa 10 krt/vrk 1,5 h kerrallaan. Kyllä toisen lapsen asema on kurja, ei hetkeäkään elämässä samanlaista jakamatonta huomiota kuin ensimmäinen lapsi saa.

Ja Pulun elämä heittää volttia myös, kun toinen mummikin jaetaan yhtäkkiä kolmen kesken (Pulu saa serkun pari kuukautta ennen pikkusisaruksen ensiesiintymistä). Oeoeoe.