Ollaan yritetty vääntää lapsen ruokavaliota kohti yksisyöttöistä yöunta. Olisi vain niiiiiiiin kätevää herätä taas yhden (1) kerran syöttämään, ja laittaa muilla kerroilla vain se tutti suuhun ja vähän taputella. Sen sijaan, että joka kerta arvotaan, että nukkuiskohan se nyt lopun yön, jos saisi maitoa.

Ja huom. (!) nyt puhutaan monikossa, koska olemme löytäneet hyvän tutitusrytmin: mies hoitaa illat aamukolmeen saakka, ja minä siitä eteenpäin. Sit mies jatkaa aamulla heräämisaikaan vaipatuksen, puurot jne, kun olen ladannut vauvan aamumaidolla.

No mutta tää vääntö. Lapsi vaikuttaa pikku hiljaa taipuvan siihen, että keskiyöllä ei syödä, syödään vain aamukolmen pintaan. Tää johtaa kuitenkin useimpina öinä siihen, että aamu tulee klo 5.30. Tosin sitten ekat aamupäikkäritkin tulevat varsin inhimillisesti aamuseiskalta heti aamupuuron jälkeen. Eikä aamunpirteä Pulunen kaipaa puhtaiden vaippojen ja lelujen seuraksi erityisesti mitään muuta viihdykettä, kunhan vähän joku katsoo perään, ettei hän itseään minnekään jumiin peruuta.

Mutta silti. 5.30. Mitäs mä sitten teen, jos tämä jatkuu vielä miehen isyysvapaan loputtua? Rupeen taas jokskun supermutsiksi, joka herää 5.30? En ala. Epistä. Ja epärelaa.

21. Näen nopeasti eri asioiden samankaltaisuudet.

22. Pystyn yhdistelemään makuja pelkän hajun perusteella.

23. Ymmärrän hyvän teen päälle.

24. En snobeile tai besserwisseröi ihan kauhean ärsyttävästi.