Kävimme eilen näyttäytymässä yleisötapahtumassa, jossa on tullut käytyä kavereiden kanssa hengaamassa jo viitisentoista vuotta. Tai ehkä olisi rehellisempää sanoa, että yritimme.

Ehkä meillä ei ole vaan riittävästi kokemusta, mutta olipa haastavaa yrittää olla sosiaalinen jengissä vauvainfraltaan heikossa ympäristössä, vaikka vauva oli tosi hämmentyneen rauhaisa ja ympärillä oli jatkuvasti auliita sylittäjiä. Koko ajan oli nimittäin pieni pelko persiissä, että mitä jos sille tulee kakki tai näly tai joku muu. Lisäksi on täysin mahdotonta keskustella järkevästi vasemmalle, kun pitää pitää silmällä vauvaa, joka syliseilaa jossain oikealla. Saati vielä, kun pitää samalla lukua paikalle tupsahtelevista uusista ihmisistä ja poistujista myös. Ehkä ensi vuonna on helpompaa, kun lapsen voi jättää päivähoitoon mummille. Poissa silmistä jnejnejne.

No tää oli kuitenkin hyvää harjoitusta ensi viikon bileitä varten. Osallistumme toisen pikkusankarin nimiäisiin. Nyt vaan sormet ristiin, ettei poika ehdi kasvaa smokkipotkuhousuistaan ulos ennen aikojaan. Äiti joutuu tyytymään edelleen pitsimuumimekkoon, niin että olisi suotavaa edes perheen miesten edustaa komiasti. Tosin sääennusteen perusteella näyttää siltä, että pikkuherra saattaa edustaa rouheasti kestovaipassa...