Lastenklinikalla vierähti iloisesti yksi työpäivällinen. Ysiltä lähdettiin kotoa, neljäksi palattiin. Koko keikan ajan pääasiassa hävetti. Kun Pulu kuitenkin näyttää tosi terveeltä ja normaalilta, ja Lastenklinikalla tapaavat hengata ne kaikkein ongelmaisimmat skidit. Useimmilta näkee päältä, että minkä sortin lääkäriä sitä ollaan tultu tapaamaan: silmät turvoksissa allergiasta, oksupussi soi, hengitysviikset naamalla, jalka paketissa, silmät kiiltää ja kiitää kuumeesta, jotain rakenteellisia juttuja.

Ja sitten on tää meidän pikkusankari, joka saa kaikilta tädeiltä kehuja tarkkaavaisuudesta ja hyväntuulisuudesta (meille osui vain tätejä, toim. huom.). Jopa koko lafkan johtajalta, joka sattui pullakaffeille viereiseen pöytään (joka kyllä sit oli setä). Että vähän tuli sellainen olo, että eihän meillä tässä oikeastaan mitään asiaa tänne ollut, antakaa hei se aika jollein joka tarvii sen.

Mutta lääkäritäti oli onneksi kuitenkin toista mieltä, ja laittoi reseptillä Losec Mupsia. Jota ei ehkä kuitenkaan kauaa ehditä syödä, koska syönti pitää laittaa tauolle pari viikkoa ennen ruokatorven tähystystä. Kuulemma oireista päätellen siellä saattaa loisia joku tulehdus. Losecin lisäksi saa edelleen vetää Gavisconia tarpeen mukaan.

Puklailu alkoi niin varhain, että mistään allergiasta tuskin on kysymys, mutta otettiin verenkuvan lisäksi verta allergiatestejä varten kuiteskin. Pululla on sen verran vauvanpyöreyttä, että suoni ei meinannut löytyä millään. Sit kun löytyi, niin tarvittiin extratäti pitelemään kädestä. Pulua vähän se verentiputtelu harmitti, mutta yllättävän vähän kuitenkin.

Virtsanäyte otettiin pissipussimetodilla. Pulua jotenkin jännitti se pussi, ikinä ei ole ollut vaippa kolmatta tuntia kuivana koko Pulun elämässä. Mutta sinne pussiin ei sit voinut pissiä millään. Ei ruuan aikana, ei päikkäreillä, eikä edes juoma-avusteisesti. Että lähinnä sen takia hengailtiin siellä klinikalla niin kauan. Tulokset tulevat soittaen, jos on jotain aihetta jatkotoimenpiteisiin, ja kirjeitse, jos ei ole.

Pulu sai uudet mitat samalla. Ei ole ihme, että 74cm vaatteet ovat alkaneet viime aikoina tuntua vähän kittanoilta, kun kaveri on 73cm ja 9050 g. Silinteri 48 cm, alkaa jouluna saatu hattu vähän kiristää.

Ja mitä kestovaippoihin tulee, niin kukaan ei edes maininnut niitä sanallakaan. Ovat vissiin nähneet kaikenmoista viritystä noin isossa yksikössä. Hyvä niin. Lääkäri kehui imetyksen jatkamisesta tällain osittaisenakin. En sitten kehdannut sille sanoa, että lopetus pilkistää jo ohimolohkoilla. Mitäs vielä? Pulu sammahti tuntia normaalia aiemmin jänskäpäivän päätteeksi pulautettuaan sitä ennen kaksi annosta maitoa ja lautasellisen puuroa meikäläisen syliin. Tämä merkkaa mahdollisesti sitä, että huomenna, miehen ensimmäisenä työpäivänä isäkuukauden jälkeen, aamu tulee ihanasti jo 4.30. Kahden yösyötön jälkeen.

Jeah.