Mummi ja pappa kävivät tänään täällä Pulua katsomassa. Mikä oli ihan kauhean kivaa.

Joten nyt ollaan tilanteessa, että huomenna on yhtäkkiä ja yllättäen (!) miehen kaverin häät. Ja mulla on vähän, että jotain pitäisi vetäistä niskaansa. Kengät sentään etsin muuton jäljiltä jo tiistaina. Ja sukkikset ja ripsarin eilen.

Jakku ei mene kiinni, mutta ingen panik. Kukas sitä jakkua nyt sisällä kiinni pitäisi kuitenkaan. Tai ainakaan koko ajan. Muistanpahan vetää mahan sisään kävellessä.

Mekko on sitten suurempi ongelma. Rintamus ei nimittäin mahdu S-koon mekkoon. Eli joudun käyttämään M-koon mekkoani. Tällä hetkellä jaksan kuitenkin jo välittää ulkonäöstäni sen verran, etten halua rintsikoiden vilkkuvan kainaloaukoista. Jostain syystä mekontuottajat kuvittelevat, että ihmisen leveyden kasvaessa pituus kasvaa myös. Älytöntä. Ja hölmöintä on, että tämän ongelman tiedostamisesta huolimatta olen hankkinut mekon, jossa ei ole lyhennettäviä spagettiolkaimia. Niin, että nyt pitää pikaisesti roudata ompelukone esille ja keksiä joku Luova Ratkaisu (TM).

Herralle ja tulevalle rouvalle kiitos kuitenkin siitä, että kyseessä on häät. Ja kuten tunnettua, on erittäin epäkohteliasta komeilla toisten ihmisten häissä omilla kledjuillaan. Tai kampauksellaan (hiuslakka unohtui sitten hankkia). Tai meikillään, koska ei ole löytynyt muuton jälkeen. Tai käsilaukullaan, joka on ehkä meikkien kanssa samassa paikassa. Onneksi miehellä on taskut. Joihin voidaan toivottavasti tunkea esim. pari pilttipurkkia juhlien lypsyhetkeä silmällä pitäen.

Ja voitte vaan arvata kuinka paljon mieluummin stressaan näistä vaatejutuista kuin siitä, että hylkään vauvan useaksi tunniksi yksinään kotiin. Tai Pulu mitään yksinään kotona ole, vaan toisen mummin hyvässä hoidossa.

Mutta siis. Mekko-ongelma. Keskitytään mekko-ongelmaan. Tiukka keskittyminen.